Aikamatkatreffit

Ei ole mitään periamerikkalaisempaa kuin vanhat kunnon diner-treffit: pitkänhuiskeat baarijakkarat, notkuvat herkkuvitriinit ja santsikuppia toisensa perään tyrkyttävät tarjoilijat.

Vähän kuin 1960-luvulla piipahtaisi. 

Bob Dylanin kanssa.

IMG_7688.jpg

IMG_7707.jpg

IMG_7768.jpg

IMG_7734.jpg

IMG_7729.jpg

IMG_7749.jpg

IMG_7774.jpg

IMG_7753.jpg

IMG_7792.jpg

IMG_7796.jpg

Jos iltapäivällämme olisi ollut soundtrack, olisi jukeboksissa soinut tämä.

Kotiin palatessa harmitti ainoastaan, että kaikkien aikojen paras aikamatkailuruoka, banana split, jäi tilaamatta.

Seuraavalla Long Island Cityn reissulla sitten  ja kahdella lusikalla, kiitos.

Kommentit (4)
  1. En kauhean usein kommentoi juttujasi, mutta pakko nyt kerrankin sanoa, että tämä(kin) postaus jotenkin kosketti ! Sulla on kyllä silmää valokuvaukseen, toka vika kuva on esim ihan mahtava !
    En tiedä onko se tuo kaatosade tuolla ulkona vai miksi tänään on tavallista melankolisempi olo, mutta jotenkin näiden postauksien selaileminen saa hirveän haikean olon aikaan. Itsekin kun on jonkin aika uuden äärellä, mahdollisesti myös sen uuden maan. Ja on se erilaisten paikkojen ja ihmisten jättäminen taakse jotenkin kirpaisevaa, vaikka pitää ajatella, että aina sitä saa vaan uutta tilalle, eikä ne vanhatkaan välttämättäminnekkään katoa.

  2. Awwww! Banana split ehdottomasti! Se ei tosin voi olla oikeasti niin hyvää kuin mun mielikuvissa.

    1. Voi, kyllä se on! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *