Millainen hurutyyppi kirjoittaa elämästään nettiin yli seitsemän vuotta, häviää tuhkana tuuleen ja palaa blogiinsa vuosien hiljaiselon jälkeen? Ainakin minä. Paitsi että en minä oikeasti mihinkään kadonnut. Olen vain kirjoittanut teiltä kaikilta piilossa. Viimeiset kuusi vuotta olen saattanut olla seuraamasi somekanavan ääni, selailemasi esitteen kynäilijä tai luova taho näkemäsi tv-mainoksen takana. Tai jotain aivan muuta. Nyt […]

https://youtube.com/watch?v=R6ah6o0hdnQ%3Frel%3D0 Olen kirjoittanut Laura de Lilleä seitsemän ja puoli vuotta. Tänä aikana olen asunut kolmessa maassa ja puhunut kolmea kieltä. Käynyt koulun, sitten töissä. Muuttanut valtameren yli, reppureissannut ja rakastunut. Olen kirjoittanut, kirjoittanut ja kirjoittanut. Joskus itselleni, useimmiten muille. Siinä salaisuuteni: kirjoitan aina jollekulle. Ystävilleni tai tuntemattomille. Kun olen onnellinen, kirjoitan. Kun olen surullinen, kirjoitan. Laura […]

Muistattehan vielä ihmevihon? Tarinoillani on aina punainen lanka, ja tänään aion paljastaa salaisuuteni – ainakin mitä minulle sattuviin ihmeellisyyksiin tulee. Aloitetaan kertomalla, että yksikään elämäni sattuma ei oikeasti ole sattuma. Pitkään en osannut sanoin – järjestä nyt puhumattakaan – selittää, miksi tiettyjä asioita vain tapahtui ja miten minä tiesin niistä jollain tasolla jo etukäteen. Joskus olen kirjoittanut sydämen, toisinaan sisäisen äänen […]

Taannoin jouduin kiivaaseen väittelyyn. Minä ja keskustelukumppanini vänkäsimme siitä, mitä positiivisella elämänasenteella saa aikaan – jos ylipäätään yhtään mitään. Oma kantani oli optimistinen. Keskustelukumppanini oli räikeästi eri mieltä: hänen mukaansa useimmat asiat elämässä olivat epäreiluja ja epäkohdista sai ja kuului valittaa, mielellään suureen ääneen: kaikille ei vaan riitä, minulla on aina vähemmän, minä olen aina epäonninen. Vaikka […]

Ajattelen, että jokaisen tulisi saada säännöllisesti rakkauskirje. Tähän asti sellaisia ovat vastaanottaneet vain elämäni miehet. Nyt halusin kirjoittaa myös sinulle. Hei sinä! Emme tunne henkilökohtaisesti, mutta tänään minulla on jotain tärkeää kerrottavaa. Haluan sinun tietävän muutaman asian. Olemme eläneet 0-7 vuotta platonisessa etäsuhteessa. Sinä olet lukenut juttujani, minä sinun kommenttejasi – toisiamme tuntematta. Joka kerta olen hymyillyt, kun olen […]

Olen kesän aikana kirjoittanut paljon itsetunnosta ja -tuntemuksesta. Sivunnut olen myös itsekunnioitusta. Sanottavaa aiheesta riittää, enkä ole vielä puhunut suutani lähimainkaan puhtaaksi. Aihe on minulle tärkeä, sillä törmään siihen joka ikinen päivä, sekä omassa että lähipiirini elämässä. Kuten itse pyrin toimimaan, haluaisin jokaisen naisen ilmaisevansa itseään aina anteeksipyytelemättä. Aivan liian usein sipsuttelemme siellä, missä voisimme ottaa […]

Kuten olen useaan otteeseen vihjannut, tykkään viettää outoja juhlapyhiä. Meikän reviirille kuuluvat kaikki persialaisesta uudesta vuodesta Australian kansallispäivään. Tänä kesänä olen alkanut juhlistaa myös uuttakuuta. Tänään en osallistu uudenkuun juhlallisuuksiin kotonani, vaan festareilla (kai se kuutanssi sielläkin onnistuu?) Päivän kunniaksi kokosin kuitenkin TÄMÄN rennon kuuaiheisen soittolistan, jonka avulla uuden kuunkierron juhlistus onnistuu aina näppärästi. Oma tärppini […]

Viimeisin kakkoskäden löytöni: 1920-luvun tyylinen, hapsullinen kukkakimono. Kyllä! Saatte taas kutsua kirppishaukaksi. P.s. Lukaiskaa ihmeessä myös uusimman Trendin kirpputorijuttu, johon meikää haastateltiin. Brooklyn, Seinäjoen jeesuskirppis ja iskä mainittu (terkkuja!)

Mitäs tuota peittelemään: saatan olla Helsingin kantakaupungin muikein misukka. Tänään kerron teille, miksi. Kuluva kesä on ollut merkityksellinen monella mittarilla. Tajunnanräjäyttävä se on ollut henkilökohtaisella tasolla. Kaikki lähti ihmiskokeesta, josta tuli lopulta elämäni parhaimpia vetoja. Kesän alussa lupasin: lopetan määräilemästä elämääni – asioineen, tilanteineen ja ajoituksineen. Päätin, etten yrittäisi kontrolloida mitään – kuinka tahansa kinkkiseltä tai epäloogiselta se tuntuisi. Pian […]

”Oikeastihan haluat vain kirjoittaa?” tapasi entinen esimieheni toistella, retorisesti ja ärsyttävyyksiin asti. Vastasin mumisemalla – teinhän jo työtä, josta nautin ja jossa kirjoitin suurimman osan ajastani. Oikeassa hän kuitenkin oli. Irtisanouduttuani työpaikalta tiesin tarkalleen, mitä minun on seuraavaksi tehtävä: kirjoitettava kokopäiväisesti. Ajattelin pitkään, etten voisi elättää itseäni pelkällä kirjoittamisella. Totta puhuen ajatus tuntui täysin absurdilta. Miten minusta, vain muutamaa vuotta aiemmin […]