Jumituksen ylellisyydestä

img_2841.jpg

img_3138.jpg

img_3592.jpg

 

Oikeassa oltiin. 2013 on melkoisen lempeää kamaa.

 

Sen sain huomata jo ennen vuodenvaihdetta, kun kotiuduin taannoiselta Irlannin reissultani. Yllätyin silloin, miten messevää olikaan palata takaisin polkupyörän, viileän kellarihuoneen ja tuttujen tyyppien pariin. Hengata omilla kulmilla, piipahtaa vakkarikasvisravintolassa ja käydä pelaamassa pöytätennistä kavereiden kanssa. Totutella arkirutiineihin ja sooloilla loppupäivät.  

Huomata, että Brooklynissa on elämä ennallaan. Ainakin lähikahvilamme Oslon tulipaloa lukuun ottamatta.

 

Kuun lopussa tulee täyteen vuosi siitä, kun muutin New Yorkiin. Nyt reilut 350 päivää myöhemmin voin ilakoida sillä, että ympärilläni on lystikkäitä ihmisiä sekä hitusen hölmöjä arkiaskareita, jotka tekevät elämisestä himpun verran rikkaampaa ja tuovat päiviini hellyttävää turvallisuutta. 

Päätön palloilu tuskin ottaa loppuakseen tänäkään vuonna, mutta lupaan pitää mielessä, että arjen jumituksella on oma ruhtinaallinen tarkoituksensa: syvähengitys.

 

Se ei olekaan tuntunut hetkeen yhtä hyvältä. 

 

Kommentit (2)
  1. Niin ei onneksi loukkaantunut! Todella valitettavaa kyllä.

    Luckydog muuten järjestää keskiviikkona fundraiserin Oslon baristojen auttamiseksi – täytyy toden totta arvostaa tämän naapuruston proaktiivisuutta!

  2. Voi kamala! Käväisin reissullani samaisessa kahvilassa juomassa ihanan iltapäiväkahvin ja istahdin ulkopuolella olleelle penkille ihmettelemään elämää. Onneksi kukaan ei tainnut loukkaantua.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *