Karkumatkailijat

Menneenä viikonloppuna kirmasin luonnon helmaan kera muutaman sohvasurffarin.

Patikoimme kilometrejä kuumankosteassa metsässä New Yorkin osavaltion kalliota ja kukkuloita ihailemaan. Virkistyimme heinäkuun helteiden lämmittämässä Hudson-joessa ja huusimme äänemme käheäksi konsertissa tuhansien ihmisten ympäröiminä. Nautimme musiikista, toisistamme sekä porottavasta auringosta — kotiinviemisiksi sain vielä täysin tahattomasti hankitun kokovartalorusketuksen.

Nukuin ja tanssin kolme päivää samoissa vaatteissa, samalla tukalla ja naamalla, ja kun koko viikonlopun kattanut omaisuus mahtui pikkureppuun, ei puhettakaan, että matkaan olisi mahtunut edes uikkareita. 

img_9843.jpg

img_9841.jpg

img_9855.jpg

img_9862.jpg

img_9864.jpg

img_9867.jpg

img_9893.jpg

Mikä parasta, viime viikon murheista ei ole enää jälkeäkään. Jos jotain, päivät tien päällä vahvistivat monia ajatuksia, jotka ovat kyteneet alitajunnassa jo vuosia, ja jotka pulppuavat pintaan yhä innokkaammin jokaisen eletyn kohtaamisen, kokemuksen ja matkan kautta. 

Ei tarvitse loikata miljoonakaupunkiin oivaltaakseen elämästä jotain olennaista, mutta mitä korkeammalle kiipeää ja syvemmälle polskii, sitä suuremman perspektiivikolauksen saa. On asioita, jotka saavat mykistymään älyttömyydellään ja kipuamaan seuraavalle nyppylälle yhä vakaimmin askelin. 

Kun maailmassa on tähtiä, on hankala keskittyä tarvitsemaan tai haluamaan. Jos maailma loppuu huomenna, kuolemme h&m:n alennusmyynteihin puhelin korvalla Starbucks-kahvia ryystäen, ja se jos mikä onkin vasta surullinen ajatus.

Minä haluan nähdä, elää ja kokea. Tarkastella maailmaa niiden kriittisten lasien läpi, joita olen itse itselleni elämäni aikana nikkaroinut, ja jotka jatkavat muovautumistaan yhä eheämmiksi.

Kun kuukauden päästä lähden Islantiin, pidän huolen, että repussani kulkee yksi ylimääräinen esine — muistikirja. Tulen olemaan kovin onnellinen, ja haluan silloin kirjoittaa jokaisen hetken ylös.

Siitä tulkoonkin karkumatkalaisen päiväkirja.

Kommentit (14)
  1. Riia, kiitos ihanasta viestistä! Mahtava kuulla – juuri tällaisia asioita haluankin ihmisten mielissä herätellä!  Aurinkoista loppuviikkoa 🙂

    Katjuska, hei pitkästä aikaa 🙂

    Mahtavia juttuidean aineksia, kiitos! Kouluaikoina mielessä kävi monenmoisia urahaaveita, ja vaikka sisäänostajan hommat jonkin aikaa kiinnostivatkin, työ, jota tällä hetkellä teen ja johon monen sattuman kautta päädyin (digitaalinen markkinointi) paljastuikin paljon paremmaksi fitiksi itselleni. Tämänhetkisissä hommissani yhdistyvät sopivasti lempijuttuni – kirjoittaminen sekä visuaalinen puoli – joten tunnen kovin vahvasti olevani elementissäni. Koskaan ei voi sanoa ei koskaan, mutta tällä hetkellä tämä tuntuu hyvältä, ja tulevaisuudesta murehditaan vasta sitten kun se on ajankohtaista.

    Kuten totesit, arvot ja ihmiset muuttuvat, mutta onneksi töissään voi tuoda esille oivaltamiaan näkökulmia. Muotialalla tämä voi tarkoittaa vaikkapa eettisten ja aikaakestävien tuotteiden markkinointia. Ei ole kovinkaan monta alan yritystä, jonka arvot allekirjoitan, joten olen kovin onnekas päästyäni sellaiseen töihin suoraan koulusta valmistuttuani.

    Yksityiskohtaisempaa työpostausta tulen tuskin kuitenkaan tekemään, sillä haluan pitää päivätyöni irrallaan Lily-duuneistani ja muista kirjoitusprojekteista.  Ymmärtänet varmaan.

    Mahtavaa torstaita! 🙂

     

  2. Kaipailisin postausta työstäsi. Sehän sinut alunperin sai NY:kiin lähtemään. Olet valmistunut ja päässyt alan töihin, oletko tykännyt työstäsi ja onko se ollut sellaista kuin odotit? Ovatko haaveet sisäänostajan työstä kaikonneet?

    Itse olen vuosien varrella huomannut, että työ, josta on ajatellut, että se voisi olla unelma-ammatti, onkin käytännössä ollut ihan jotain muuta. Sen sijaan taas työ, josta ei alunperin ajatellut tykkäävänsä, onkin muuttunut erittäin antoisaksi. Ihminen arvoineen ja elämänkatsomuksineen muuttuu. Niin on käynyt minulle ja entisestä bisnes- ja muotiorientoituneesta ihmisestä onkin tullut aineettomien arvojen kannattaja, joka saa jo vaatekaupan ovella ahdistuksen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *