Kesälomamatka
Aikamoinen lomamatka!
Takaisin Nykiin pöllähtänyt, aikaeroväsynyt reissaaja sairastui heti kotiinpaluun kunniaksi, mutta nyt ollaan taas elävien kirjoissa.
Täytyy sanoa, että kaksi tehokasta matkaviikkoa tuntuivat pikemminkin kuukaudelta – niin paljon ehti näkemään ja kokemaan. Ja sehän passasi: matka ei ole arvoisensa, jos sillä ei olla opittu ja oivallettu jotain.
Lomareissun lempikohteiksi valikoituivat uusi tuttavuus Lontoo ja vanha suosikki Reykjavik. Kuten monesti käy, Lontoon-kokemuksesta superin tekivät ennen kaikkea ihmiset. Meno oli niin mukavaa, että ehdin jopa pohtia hetken verran bussilippujen peruuttamista. Viimeiseen matkaetappiini, ikiraikkaaseen ja -rauhalliseen Islantiin, olisi myös voinut jäädä huomattavasti pidemmäksi aikaa.
Tulipa todistetuksi myös, että lyhyestäkin reissusta voi saada paljon irti – useammassa kohteessa vietin yhteensä vain pari päivää, ja juuri siksi jokainen hetki tuntui arvokkaalta. Tasaisesti vaihtuvat maisemat olivat juuri sitä, mitä tällä hetkellä kaipasin ja niitä myös sain!
Reissullani muistin sen, miten paljon nautin pohjoismaista viileine ilmastoineen. New Yorkin tunkkainen ja hiostava kesä oli muisto vain, kun pääsin syksyn makuun pääsin Norjassa, Skotlannissa ja Islannissa. Olisipa matkassa ollut vielä muhkea villatakki!
Mysteerisin matkakohteeni oli ehdottomasti Lyon, jossa kävin pyörähtämässä yhden yön. Kaupungista en nähnyt juuri juna-asemaa ja hämyistä hostellihuonetta enempää, mikä sopi väsyneelle reissaajalle häkellyttävän hyvin. Lyonissa pääsin myös melkein tapaamaan vanhaa lukioaikaista kaveria, joka oli hänkin – toisistamme tietämättä – kaupungissa vierailulla. Yhteen meidät saattoi Facebook-päivitys. Kauan eläköön sosiaalinen media!
Reissulta kotiutuminen tarkoitti ennen kaikkea virkistynyttä mieltä ja kirkkaampaa horisonttia. Matkan päätteeksi kirjoitinkin ylös omat tavoitteeni seuraaville kuukausille.
Rutiineihin kangistunut arki on taas tipotiessään, ja loppuvuosi voi alkaa puhtaalta pöydältä. Tämä saattaa tarkoittaa uutta harrastusta, kokeilullisempaa ruokakauppalistaa tai uudenlaista suhtautumista elämään ja sen tuomiin haasteisiin.
Oli miten oli – vanha kunnon päivä kerrallaan -mentaliteetti on tänä syksynä ajankohtaisempi kuin koskaan.
Totta kun on sekin, että yksinkertainen elämä vapauttaa: tien päällä olonsa tunsi tyytyväiseksi, kun jäljellä oli vielä yksi puhdas sukkapari ja hostellin suihkussa lämmintä vettä.
Miksei näin siis arjessakin?