Keskity vain siihen Atlanttiin

Törmäsin toissailtana vanhaan valokuvaan.

Kuva on otettu uimarannan kävelysillalla, ja sen horisontissa siintää kummallisen tyyni Atlantti. Maisema on yksi kauneimpia näkemiäni.

Kuvanottohetkellä se ei siltä tosin tuntunut.

Silloin minua vain pelotti.

Muistan tunteen elävästi.

Kevyen kuristuksen kaulalla, paineen, joka laskeutui silmäluomista polvitaipeisiin. Sen, miltä tuntui olla sumussa löllertävä zombinainen.

Asiat, joiden eteen olin tehnyt vuosikausia töitä, olivat räjähtämässä käsiin. En tiennyt, mitä tehdä. En voinut olla mukavampi, tehokkaampi tai taitavampi. En hymyillä tai koettaa yhtään kovempaa. Olin jo antanut kaikkeni.

Vaivanpalkaksi sain pohjattoman väsymyksen – olon, joka ei lähde lepäämällä.

Niinpä ristin sormeni ja toivoin vain parasta.

Kakasta ei saa konvehtia, tapaa puolituttuni sanoa.

Groteskissa ilmaisussa on perää. Huonosta ei saa hyvää väkisin vääntämällä.

Vitkuttelu ja toiveajattelu vetävät meidät moneen suohon. Asioiden näkeminen sellaisenaan on joskus vaikeampaa kuin potentiaalista hurmautuminen. Aina voi koettaa kovempaa ja toivoa enemmän. Useimmiten se on turhaa.

Myrkyllisin asia maailmassa on pelko – kehon oma lamautusaine, joka tunkeutuu joka luuhun ja ytimeen. Pelokas ihminen ei luota keheenkään eikä mihinkään. Pelosta on tervepäisyys kaukana. Se ilmenee järjenvastaisina huruajatuksina:

Ehkä oon vaan huono. Ehkä en ansaitse enempää. Entä jos tilalle ei tulekaan enää mitään?

Paitsi että et ole, ansaitsetpas ja kyllä tulee.

Maailmasta löytyy tuhat ja yksi kliseetä siitä, miksi epätoimivasta pitää päästää irti. Tässä oma teoriani: huonossa työmpäristössä, tuhoisassa ihmissuhteessa tai nihkeässä elämäntilanteessa ei tarvitse kärvistellä. Riittää, että sanoo stop, kiitti mulle riitti ja hyvät jatkot.

Jos paras yritys ei riitä, niin mikä sitten?

Pelkoihin perehtyminen on kevään tärkein tavoitteeni. Mitä syvemmälle sukellan, sitä enemmän tulevaisuuteen ja itseeni luotan. Ajatusmaailmani on muuttunut paljon sitten hattaranvärisen hiekkarannan. Se oli kuitenkin tuntemukseni tuolloin.

Mennyttä ei voi muuttaa, mutta jotain terkkuja kyllä lähettäisin:

Älä murehdi niin paljon.

Keskity vain siihen Atlanttiin.