Lokakuu

Lokakuussa on tapahtunut kaikenlaista.

Olen saanut hyvät naurut. Monta kertaa. Pohtinut paljon ystävyyttä ja kimppa-asumisen iloja toisinaan kolkossa suurkaupungissa. Miten olenkaan joskus voinut haluta asua yksin? Kämppiselämä on parhautta!

Olen kurkotellut pilviin Manhattanilla. Ja okei – ehkä ihan vähän Brooklynissäkin. Laukkaava mielikuvitus, siinä salakavalien virhearviointien ja  loistokkaiden voittojen satavarma menestysresepti.

Käynyt pitkästä aikaa Ace Hotelissa, ja pohtinut syntyjä syviä kaupungin piskuisimmalla Opening Ceremonylla. Kenzon talven mallisto pohdituttaa edelleen, viinirypäleineen päivineen.

Syönyt kirsikkapiirakkaa Williamsburgissa kera kermavaahdon. Juonut pastista aamuviideltä ja löytänyt itseni rooftopilta ranskalaisten poikien seurasta.

Bongannut kadulta polkupyöräni täydellisen kopion valkoisena versiona. Todellista pyörärakkautta! Kypäräkin mätsäsi.

Käyttänyt uusia koruja niin paljon, että korvanlehtiä jo särkee. Voi korvakorut, voi lyhyen poikatukan kiistämättömät ilot!

Suunnitellut elämäni ihkaensimmäistä Halloween-asua. Se on hillitön, aivan kuten hyvin hitaasti kellastuva kaupunkimaisema. Miten onkaan mahdollista, että koko kadulta löytyy ainoastaan yksi oranssi lehtipuu lokakuussa?

 

Taikuutta!  Kuten myös se, että teitä tykkääjiä löytyy Facebookista jo 399. Kuka pistää neljänsadan rajan rikki?