Lopulta olemme kuitenkin hattivatteja

Joskus tuntuu, että maailma murenee ja kaikki on pilalla.

Sitten soi puhelin. Roosahan se siellä.

Untitled-9.jpg

Uskokaa tai älkää, kurjuusviikko pelastettiin lopulta yhdellä oikein ajoitetulla Muumi-sitaatilla:

”– Sinä puhut kuin hattivatti, sanoi Fredrikson.

– Mikä? minä kysyin.

– Hattivatti, sanoi Fredrikson. Etkö ole koskaan nähnyt hattivatteja? Niillä on rauhattomuus veressä. Aina matkalla jonnekin. Kulkevat ja kulkevat sanomatta ikinä sanaakaan.”

 

Lopulta olemme kuitenkin yksin, lauloi Terhi Kokkonen joskus.

Ei, vaan hattivatteja, väitän minä. Vähän levottomia, ikuisia reissaajia. Ja se on ok. 

Kiitos muistutuksesta  huominen järjestyy kyllä.

Kommentit (1)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *