Minä ja merimies

Kirjoitin toissaviikolla unelmien toteutumisesta.

Jaoin samalla myös purjehdushaaveeni ja uhittelin Instagramissa tulevani vielä naispuoliseksi pahispiraatiksi, joka matkustaa minne haluaa.

Lupasin odottaa haaveen toteutumista vaikka kymmenen vuotta  kunhan se tapahtuisi omalla painollaan, purjehduskurssille ilmoittautumatta.

No, lopulta siihen meni vain viisi päivää. Opettaja löytyi.

Hän on ikänsä merillä seilannut oikea piraatti. Ja nyt en pelleile!

1.jpg

Kaikki tapahtui noin vartissa.

Istun saaren nokassa juuri lahjaksi saamani Veneilyn aapinen -kirja kädessä. Ilta-auringossa paistatellessani huvitun kirjasen kielestä niin paljon, että alan lukea sitä ystävälleni ääneen:

– Hei! Kuuntele tätä: hyvät merimiestavat! Näin sidotaan vene pollariin! Hehehee.

Sitten läheisellä kivellä istuva mies nostaa päänsä ja kysyy:

– Kuka täällä puhuu merenkulusta?

Vilkaisen korsteenin lailla tupakoivaa, kaulasta tatuoitua miestä ja nostan käteni:

– Minä! Haluan oppia purjehtimaan.

Mies nousee ylös ja istahtaa viereeni:

– Olen matkannut merillä 25 vuotta. Näätkö tuon kaksimastoisen laivan tuolla? Se on minun.

– Ja nyt minä opetan sinulle merimerkit.

Ja mehän opeteltiin.

2.jpg

Eilen merimies vei minut ensimmäistä kertaa vesille.

Kiersimme Helsingin edustaa kardinaali- ja lateraalimerkkejä ja solmuja opetellen. Opin laskemaan kellonajan auringon sijainnista, miltä tuntuu olla yksin merillä kolme kuukautta ja millaista musiikkia kovassa myrskyssä kannattaa kuunnella (hengellistä.)

Tänään opettelemme navigoimaan.

Miehestä opin sen, että hän asuu puolet vuodesta merellä, hänellä on tytär ja lemmikkihummeri. Ja että hän on kerran nostanut merirosvon mastoon.

Ja se laiva  se on norjalainen 1930-luvulla rakennettu purjevene, jolla on salakuljetettu juutalaisia turvaan toisen maailmansodan aikana.

Sillä olemme menossa purjehtimaan jo kesän aikana, enkä malta odottaa.

Merimiehen sanoin:

– Sä oot ensimmäinen tapaamani mimmi, joka on merestä noin innoissaan. Sähän oikein nautit. Susta tulee hyvä piraatti!

No niin tulee!

Ja eipä paljon enää harmita, etten päässyt purjehduskurssille.

Kommentit (12)
  1. toinen laura
    17.7.2015, 16:52

    Mahtavaa!! Olet niin inspiroiva haaveittesi toteuttamisen kanssa. Minulla on samanlainen ajatusmaailma kanssasi, mutta nyt olen vähän solmussa.

    Olen kivassa duunissa, sellaisessa kuin halusinkin valmistumiseni jälkeen tässä vaiheessa olla, mutta en tiedä mitä kohti pyrkisin seuraavaksi. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, nautinhan nykyisestä tilanteestani ja matkasta kuuluukin nauttia, mutta minulla ei ole seuraavia haaveita, ajatuksia ja toiveita tulevaisuudelle. ”Pelkään” että ajaudun vain jonnekin -mikä ei sekään ole sinänsä huono ratkaisu- mutta en tiedä mitä seuraavaksi. Mistä tiedän mitkä ovat omia haaveitani ja mitkä niitä jotka jostain ulkopuolelta on yhteiskunnan yms. puolelta syötetty? Oloni on hieman eksynyt.

  2. Ihan huippua! Ihana kuulla, että ihmiset toteuttaa haaveitaan ja vielä noin satumaisella tavalla. Mä olen kanssa aina halunnut oppia purjehtimaan. Seinäjoella se ei vaan oo ihan ykkösprioriteetti.. Kun sä opit oikein kunnon piraatiksi, voit pitää semmosen blogipurjehduksen, johon kutsut vaan harvat ja valitut 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *