Minä sekä hän

Perjantaina pakkasin ketturepun, hyppäsin pyörän selkään ja suuntasin renkaani kohti Greenpointia. 

Siellä viikonloppu koiravahtina vierähti yhdessä hujauksessa, kun pohjois-Brooklynin aurinko pisti parastaan. 

Elämä näytti kauniilta varjoisilta pyöräkaistoilta tarkasteltuna. Ilta-auringossa loistivat rakennukset, ja saatoinpa hehkua itsekin vähän. 

Pyöräilimme paljon. Matka Bushwickiin huonekaluverstaalle taittui vihellellen ja elämän ihanuutta lauleskellen. Kotiin palasimme vasta kun painostava helle oli vaihtunut aamuviiden usvaisiin nurmikoihin.

Sunnuntaibrunssi williamsburgilaisessa lähiruokaravintolassa oli iso, laiska ja herkullinen. Kokemus, jonka jälkeen köyhät ritarit ja luomumysli eivät enää koskaan maistu samalta.

Opin paljon. Esimerkiksi sen, että kun jokaiselle ruokailijalle ojennetaan vahakynät, elämästä tulee paljon värikkäämpää. Tällä kertaa pöytäliinaan piirtyi tuttu nuttura.

Brunssin jälkeen, ruoasta raukeina, suuntasimme matkamme kohti Smorgasburgin käsityöläismarkkinoita.

Sieltä löysimme kameraani olkahihnan, ilmaisen passikuvakopin sekä jykevän retkipöydän, jonka ääressä lepuuttaa helteen väsyttämiä jalkoja. Minä kaivoin laukustani pinnejä pojan kiharaan tukkaan, ja hän halusi tietää, miltä maailma lasieni läpi katsottuna näyttää.

Häntä hymyilytti ja niin minuakin.

 

Aika todella ihmeelliseltä.