Minkä taakseen dumppaa, sen eestään löytää
Kaksi vuotta sitten lähdin treffeille.
Elettiin elokuuta, ja olin sopinut tapaavani huonekalusuunnittelijana työskentelevän jenkkipojan Carroll Gardensissa, Länsi-Brooklynissä.
Kävimme lasillisilla, juttelimme niitä näitä. Kotimatkalla metrossa opin tyypin vaikuttavista japanin kielen taidoista. Emme nähneet uudelleen.
Eilen seisoin kahvilan tuulikaapissa Helsingin Arabiassa.
”Hei, eikös me olla tavattu?” kysyi ääni edessäni.
Kohotin pääni puhelimen ruudulta.
Poikahan se siinä. Kaksi vuotta myöhemmin, toisella puolella planeettaa. Jälkeenpäin pohdin, olenko ainoa, jolle näitä sattuu säännöllisin väliajoin.
Tai sitten: universumilla on nyt asiaa ja meikäläisen aika höristää korvat. Kallistun jälkimmäisen puoleen.
Saatamme ehkä nähdä uudelleen.
Kommentit (6)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.
Kyllä näitä sattuu mullekin. Välillä tuntuu, että maapallo on lopulta mielettömän pieni, kun on tullut törmättyä kaltaisellasi tavalla uudelleen toisella puolen maapalloa. Tai kun huomaa fb:ssa, että meillä on jo pari kolme yhteistä kaveria, jotka kaikki tunnen eri maista ja eri yhteyksistä. Sattumaksikin näitä voi kutsua, mutta haluan uskoa että se on jotain maagista todellisuutta, joka on ihan täysin luonnollista kun on vain sille avoin ja ottaa sen vastaan sellaisenaan yrittämättä analysoida tai ymmärtää oikeastaan yhtään mitään 😉
P.s. kiitos ihanasta blogista.
T. Blogisi tänä kesänä löytänyt, samaan aikaan kanssasi Suomeen paluumuuttanut, joka on taas pian lähdössä jonnekin, vielä tuntemattomaan.
Näppärä teoria! Ylianalysointi voi olla ajanhukkaa, mutta meikä kyllä uskoo nyt ja iänkaikkisesti energioihin. Mites muuten sitä tutustuu tai törmäilee ”sattumalta” yhtään keheenkään?
Tsemppiä tuntemattomiin, uusiin maisemiin! 🙂
totuus on aina tarua ihmeellisempää. Mutta mutta. Onko sulla vielä se puutalopoikaystävärakkaus?
Ehei, ei oo puutalomies mihinkään mennyt (eikä tässä kohtaamisessa mitään romanttissävytteistä.)
mäki otin tän ihan sillee oooooh rakkausjuttuna 😀 mut cool cool, noit sattuu!
Siis munhan mielestä tää on vaan universumin kindly reminder siitä, että kaikki on lopulta sattumasta kiinni ja että mikään ei ole mahdotonta.
🙂