New York, 23. maaliskuuta

Ensi viikolla minusta tulee Manhattanin tyttö! Silloin hyvästelen Astorian ja pakkaan kimpsuni ja kampsuni ja huristelen kohti uutta kotia. Saan vihdoin oman sängyn ja pääsen järjestelemään vaatteeni kauniisti hengareihin. Elämän pieniä iloja!

Kynät ja vesivärit ovat olleet parhaita ja pahimpia ystäviäni siitä lähtien, kun minut laitettiin 2-vuotiaana kuvataidekouluun. Parinkymmenen vuoden ajan piirsin, maalasin, muotoilin, veistin, valokuvasin ja kehitin filmejä.  Kuvataidelukion jälkeen en yksinkertaisesti enää pystynyt. Koko lapsuuteni ja teini-ikäni soimasin omia tekemisiäni, ja käsillä tekemisestä katosi kaikki ilo. Pelkkä ajatuskin väreihin tarttumisesta ahdisti todella kauan. Viisi pitkää vuotta se vaati: Tajusin ikävöiväni piirtämistä aivan kauheasti. Eilen sitten kävelin kauppaan ja ostin itselleni piirustusalustan, ja aion taas alkaa kuvittaa. 

Minne hävisi kevät? New York siirtyi kertaheitolla talvesta kesään, ja täällä on nyt yli +20 astetta. Newyorkilaiset kulkevat ulkona lyhythihaisissa ja sandaaleissa, ja aurinko porottaa kuin toukokuussa niin ikään. Ja katsokaa nyt noita kauniita lehtiä!

Perjantaipäivän kunniaksi vedin hiukset tiukalle ponnarille ja maalasin kynteni oransseiksi. En muista, koska olisin tuntenut oloni ollut yhtä elinvoimaiseksi ja innostuneeksi, ja minulla on tunne, että tästä keväästä tulee elämäni tähän asti paras. Nautin tätä nykyä yksin olemisesta todella paljon, ja riippumattomuuden tunne antaa hurjasti energiaa. 

Sunnuntaina täytän vuosia. Tänä vuonna en juhlista päivää kasarisynttäreillä tai Rubiikin kuution muotoisella kakulla, vaan illallisella Brooklynissa sohvasurffareiden kanssa. Jälkkärinä meillä on iso laatikollinen Fazerin suklaita (salmiakista kieltäydyttiin kohteliaasti.)

Paljon lämpöä ja suukkoja New Yorkista!