Olipa kerran joulu

Tulipa vietettyä elämäni rauhallisin joulu.

Se vierähti tässä keskellä korpea sijaitsevassa kelomökissä, jonka löysimme Kaakkois-Ontariosta, 40 minuutin ajomatkan päässä Kanadan pääkaupungista Ottawasta.

Meluun ja valosaasteeseen tottuneelle maaseudun täydellinen hiljaisuus ja sysimustat maisemat olivat tervetulleita, eksoottisiakin. Niissä oli myös jotain todella tuttua: Kanadan sääolot paukkupakkasineen eivät juuri poikenneet Etelä-Pohjanmaalla vietetyistä lapsuudentalvista. Ja sehän sopi nostalgiannälkäiselle!

Mökillemme matkasimme yli kolmetoista tuntia, mutta ei minuuttiakaan liikaa: siellä sai levätä, ja täydellinen eristyneisyys – internetittömyys ja tietokoneettomuus – tekivät todella hyvää. Arjen turhuudet, ruutujen tuijottelu ja päämäärätön näpräily, vaihtuivat mökin lämmitykseen, ruoanlaittoon ja pikkuaskareisiin. Polttopuiden hakemisesta tai tiskauksesta en ole tainnut olla yhtä innoissani koskaan!

Joulupyhien kohokohtiin lukeutuivat lumikenkäily lähimetsässä, kylpyhetket ulkosalla ja vaahtokarkkien paisto takkatulen äärellä. Jos pihan perukoilla sijainnut, kiuasta vaille valmis sauna olisi ollut käytössä, olisi joulusta tullut aivan täydellinen!

Mutta ei onnistunutta mökkikokemusta ilman pientä seikkailua. Lähellä mutta kaukana, ranskankielinen itä-Kanada on mielestäni kivaa vaihtelua Jenkeissä matkustelulle, ja mikä parasta: isoimpiin kaupunkeihin pääsee Yhdysvaltain itärannikolta näppärästi bussilla tai junalla. Seuraavalla Kanadan-pyrähdyksellä haluaisin tsekata ainakin Québec Cityn. Kellään kokemuksia?

Loppuun vielä pieni matkavinkki: jos reissaaminen Ontarion ja Québecin seudulla kiinnostaa, suosittelen lämpimästi pientä pakopaikkaamme! Yhteystiedot saa minulta.