Onks tukka hyvin, näkyyks kalju?
Kas tässä asu kesäpäivältä, jona vielä hymyilytti.
Opin männäviikolla, että hiustenleikkuu kannattaa hoitaa aina omin päin, vaikka siihen ei skillsejä noin lähtökohtaisesti löytyisikään.
Pitkän työviikon päätteeksi lähdin eilen leikkauttamaan tukkaa kesäkuntoon tuttuun kampaamoon omien värkkäilyjeni sijaan.
Köpelöstihän siinä kävi. Syystä tai toisesta kampaaja ei kuunnellut sanaakaan ohjeistuksistani, ja leikkasi meikälle – tadaa – kaljun!
Puoli päätä sain pelastettua neuvottelemalla, kun pahin oli jo ohi. Hyvitykseksi mokastaan kampaaja tarjosi väriä. Niin että mitä?
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, joten nyt kysynkin:
Onko teillä traagisia kampaajakokemuksia? Pistäkää jakoon!
Hiustraumatisoitunut Laura, joka toivottaa tervetulleeksi myös varteenotettavat päähineideat. Huivia en ole käyttänyt sitten teini-iän hippiaikojen, ja näyttää siltä, että sillä vedetään ainakin seuraavat pari viikkoa. Voihan nyt saakeli sentään.
Mun kaveri leikkasi mulle kerran jäätävän epäsiistin poikatukan ja pilasi värinkin, näin ollen mulla oli harmaanvirheät hiukset jotka muistuttivat lähinnä moppia. Menin parturiin parantelemaan kuontaloani ja päädyin semikaljuksi, tukka oli 90% niin lyhyt ettei siitä saanut sormin otetta. Olin juurikin muuttanut Stadiin ekaan omaan kotiin ja oli kyllä aika hc homma silloin 😀 Nyt näyttää makeelta kun kuvista kattelee. sillon hirvitti !! Kokeile sellaista ”kesäturbaania” , sopisi sulle varmaan hyvin 🙂 -Inkeri
Hei tyypit!
Siis voi APUA mitä tarinoita. Kiitos kaikille kommenteista!
Oma kalju ei tunnu enää juuri missään. Huivipää kiittää ja kumartaa! 🙂