Minä ja merimies
Kirjoitin toissaviikolla unelmien toteutumisesta.
Jaoin samalla myös purjehdushaaveeni ja uhittelin Instagramissa tulevani vielä naispuoliseksi pahispiraatiksi, joka matkustaa minne haluaa.
Lupasin odottaa haaveen toteutumista vaikka kymmenen vuotta – kunhan se tapahtuisi omalla painollaan, purjehduskurssille ilmoittautumatta.
No, lopulta siihen meni vain viisi päivää. Opettaja löytyi.
Hän on ikänsä merillä seilannut oikea piraatti. Ja nyt en pelleile!
Kaikki tapahtui noin vartissa.
Istun saaren nokassa juuri lahjaksi saamani Veneilyn aapinen -kirja kädessä. Ilta-auringossa paistatellessani huvitun kirjasen kielestä niin paljon, että alan lukea sitä ystävälleni ääneen:
– Hei! Kuuntele tätä: hyvät merimiestavat! Näin sidotaan vene pollariin! Hehehee.
Sitten läheisellä kivellä istuva mies nostaa päänsä ja kysyy:
– Kuka täällä puhuu merenkulusta?
Vilkaisen korsteenin lailla tupakoivaa, kaulasta tatuoitua miestä ja nostan käteni:
– Minä! Haluan oppia purjehtimaan.
Mies nousee ylös ja istahtaa viereeni:
– Olen matkannut merillä 25 vuotta. Näätkö tuon kaksimastoisen laivan tuolla? Se on minun.
– Ja nyt minä opetan sinulle merimerkit.
Ja mehän opeteltiin.
Eilen merimies vei minut ensimmäistä kertaa vesille.
Kiersimme Helsingin edustaa kardinaali- ja lateraalimerkkejä ja solmuja opetellen. Opin laskemaan kellonajan auringon sijainnista, miltä tuntuu olla yksin merillä kolme kuukautta ja millaista musiikkia kovassa myrskyssä kannattaa kuunnella (hengellistä.)
Tänään opettelemme navigoimaan.
Miehestä opin sen, että hän asuu puolet vuodesta merellä, hänellä on tytär ja lemmikkihummeri. Ja että hän on kerran nostanut merirosvon mastoon.
Ja se laiva – se on norjalainen 1930-luvulla rakennettu purjevene, jolla on salakuljetettu juutalaisia turvaan toisen maailmansodan aikana.
Sillä olemme menossa purjehtimaan jo kesän aikana, enkä malta odottaa.
Merimiehen sanoin:
– Sä oot ensimmäinen tapaamani mimmi, joka on merestä noin innoissaan. Sähän oikein nautit. Susta tulee hyvä piraatti!
No niin tulee!
Ja eipä paljon enää harmita, etten päässyt purjehduskurssille.
