Tiedättehän tunteen, kun lempikorvis katoaa ja jäljelle jää vajaa pari?

Se ärsyttää.

Niin kävi minullekin, viime viikolla.

Vaan saatoinpa tehdä jonkun pikkutytön jossain päin Helsinkiä todella onnelliseksi.

Mitä parittomaan tulee, se kulkee nyt korvassani pettämättömään eriparityyliin:

Joku joskus totesi, että mitä ikinä elämässä tekeekään, pitää se tehdä pokkana.

Koska joskus kauneimmat asiat eivät ole symmetriaa nähneetkään.

Siispä: eläköön eriparisukat, -korvikset tai vaikka -ruumiinosat.

Eläköön epämätsäyskeskiviikko!