Etanaposti on modernin kommunikaation puhelinkoppi – kuoleva käytäntö, mutta silti parasta ikinä.

Se on harmillista – lakkaamattomassa sähköposti- ja tekstiviestitulvassa ottaisi mieluusti ajatuksella kirjoitetun kirjeen kymmenen typontäyteisen tekstarin sijaan.

Mutta on meitä vanhan koulun edustajiakin vielä, ja siitä sain kivan muistutuksen eilen: ystävän lähettämän suloisen muumipostikortin, joka oli ihanasti lähettäjänsä näköinen ja muistutti kotopuolesta.

Lapsena oli kirjekaverit ja -paperit, nyt näytöt ja näppikset. Miten käy persoonallisten käsialojen, kun kaikki muuttuu digitaaliseksi ja deletoitavaksi? Hassu juttu, miten sähköpostit ja tekstarit poistaa surutta, mutta omakätistä viestiä haalii vuosia!

Nyt kysynkin teiltä:

Koska kirjoitit viimeksi käsin?

Post-it-lappuja ei lasketa. Huijausta!