Posteljoonin tuomisia

terkut.jpg

Etanaposti on modernin kommunikaation puhelinkoppi – kuoleva käytäntö, mutta silti parasta ikinä.

Se on harmillista – lakkaamattomassa sähköposti- ja tekstiviestitulvassa ottaisi mieluusti ajatuksella kirjoitetun kirjeen kymmenen typontäyteisen tekstarin sijaan.

Mutta on meitä vanhan koulun edustajiakin vielä, ja siitä sain kivan muistutuksen eilen: ystävän lähettämän suloisen muumipostikortin, joka oli ihanasti lähettäjänsä näköinen ja muistutti kotopuolesta.

Lapsena oli kirjekaverit ja -paperit, nyt näytöt ja näppikset. Miten käy persoonallisten käsialojen, kun kaikki muuttuu digitaaliseksi ja deletoitavaksi? Hassu juttu, miten sähköpostit ja tekstarit poistaa surutta, mutta omakätistä viestiä haalii vuosia!

Nyt kysynkin teiltä:

Koska kirjoitit viimeksi käsin?

Post-it-lappuja ei lasketa. Huijausta!

Kommentit (14)
  1. Jos olen äidin kanssa ulkomailla, kortit lähtevät noin 40 ihmiselle. Miehen kanssa reissatessa ei viitsi nähdä postikorttien ja -merkkien etsimisen ja osoitteiden mukana kiikuttamisen ”vaivaa”.

  2. Ja omalle puolisolle jätetyt laput aamulla tai illalla ovat vakio 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *