Humiseva Atlantti, liitelevät lokit ja hiekalle rantautuneet aarteet.

Siinä Mainen viikonloppumme kohokohdat.

20 kilometrin pyöräreissumme vei meidät majakoille, tuuliseen rantaravintolaan ja jätskikioskille. Rannalle polttopuita keräilemaan ja niitylle villikukkia poimimaan. Ajoittain tunnelma oli kuin Suomen maaseudulla niin ikään – ainakin jos laskuista jätetään jättimaasturit ja jenkkityyliset omakotitalot koriskenttineen.

Kiitos veden läheisyyden ja raikkaan meri-ilman, Maine nousi helposti yhdeksi kauneimmista vierailemistani Yhdysvaltain osavaltioista. Aaltojen kohinaan ja lokkien ääniin olisi voinut herätä vaikka joka aamu. Virkistävä löytö ajokortittomalle olivat myös teiden varsilta löytyvät pyöräkaistat, jotka ovat äärimmäisen autokeskeisessä maassa harvinaista herkkua.

Vatsanväänteitä tuotti ainoastaan hummerikoju. Silloin tällöin merenantimia nautiskelevana en vain millään päässyt yli Mainen erikoisuuden vähintäänkin epäeettisestä valmistustavasta. Niinpä päädyin, Atlantin äärelläkin, vanhaan kunnon kasvisburgeriin. 

Porskikaa rauhassa, hummeriystävät!