Toisinaan pohdin, missä menisin, jos olisin nuorena hyssytellyt seikkailunhaluista mieltäni. Jos laukut olisi jätetty pakkaamatta ja hölmönrohkeat päätökset tekemättä.

Saattaisin olla onnellinen, kenties onneton. Ehkä valintoihini tyytyväinen, ehkä niitä katuva. Ainakin olisin kirjoittanut vähemmän. Kantapäätkin olisivat päässeet helpommalla. Muuta en sitten osaakaan arvailla.

Vaikka moni muuvi on tuntunut jälkikäteen vikatikiltä, yhtään päätöstäni en vaihtaisi pois. Niiden takiahan olen siellä missä pitää, juuri nyt. Kannatti siis ryssiä.

Tästä kiitokset menevät vilkkaalle mielikuvitukselle. Se on muistuttanut kerta toisensa jälkeen, että koettaa kannattaa.

Unelmoitu kun on puoliksi tehty.

Ponnistelu ei ole pakollista, mutta tekee elämisestä, no, hiton paljon mielekkäämpää. Haaveineen päivineen.

Omistetaan tämä ilta vielä toteutumattomille sellaisille. 

Toivoo Laura, joka tietää nyt, että luksusalalla on tylsää, uuden kielen voi oppia vielä parikymppisenäkin ja ihastuksen perässä kannattaa muuttaa (ihan oikeasti!)