Vain muutaman dollarin tähden, eli pari sanaa Bangladeshistä

bang2.jpg

Toivottavasti jokainen on männäviikoilla kuullut bangladeshiläisen vaatetehtaan tapahtumista. Jos näin ei ole, valistakaa itseänne edes vaikka vain artikkelin verran.

Jo yli tuhat kuolonuhria vaatinut, romahtanut vaatetehdas saa  erittäin hyvästä syystä  kysymään: mikä on länsimäisen nykykuluttajan ostoskorin todellinen hinta?

No, paljon enemmän kuin se rahapusseissamme tuntuu.

Sanottakoon alkuun, että nykypäivänä ei ole kovinkaan realistista odottaa, että lempivaatekaupan etiketeissä pönöttäisi vanha kunnon ”Made in Finland.”  Todennäköisempänä eurooppalaisten vaatteiden valmistusmaana tätä nykyä toimivat Portugalin tai Eestin kaltaiset EU-maat. Ainakin, kun puhutaan pienistä tuotantomääristä ja tarkkuutta vaativasta työstä.

Suurelle tuotannolle on sitten oma maanosansa, useimmiten Aasia.

Bangladesh on kirinyt maailman suurimpien vaatetuottajien kärkikastiin jo hyvän aikaa. Toisin kuin pikavauhtia erikoistuva ja kallistuva kilpailijansa Kiina, maassa valmistetaan yksinkertaisia ja tuotantokustannuksiltaan hyvin halpoja tuotteita  t-paitoja, housuja ja sukkia. Vaatteita, joita me sitten ostamme muutamalla dollarilla ketjuliikkeestä ja jotka hyvin suurella todennäköisyydellä päätyvät roskakuoppaan ei kovinkaan monen käytön jälkeen.

Bangladeshin tapahtumia voi kauhistella sydän sykkyrällään vaikka maailman loppuun asti, mutta toimiakin voi. Kerronpa nyt miten.

Miten sinä voit vaikuttaa?

Osta harkitummin. Mitä vähemmät kulutat, sitä vähemmän isot ketjut tehtailtaan tilaavat. Niin yksinkertaista se on.

Onko tavaroiden ylituotanto on maailmantaloudellisesti välttämätöntä? Ei ole. Tällä hetkellä vain niin megalomaanista, että inhimillisiä työoloja on käytännössä mahdotonta valvoa. Massaketjut valmistuttavat tuotteensa tuhansissa eri tehtaissa eri puolella maailmaa, eli yksi ympäripyöreä pressitiedote ei paljon eettisyyden vaakakupissa paina.

Osta vähemmän. Olettaako joku vielä, että viiden dollarin t-paidan takaa voi löytyä mitään hyvää? Matala hinta riistää sekä ihmistä että luontoa.
Pohdi tosissasi, mikä on todella välttämätöntä ja mikä ei. On myös sinun vastuullasi, millaisen planeetan jätät lapsillesi. Ole aikuinen ihminen ja käytä maalaisjärkeä.

Bloggaatko? Jos epäilet vilunkipeliä, jätä puhumatta niistä, joiden touhuja katsot pahalla. Jos juttuaiheista on pulaa, kirjoita mieluummin yrityksistä, joiden uskot parhaimman tietosi mukaan toimivan eettisten pelisääntöjen mukaan. Myös sinä olet osa ratkaisua.

Vakavin viikonlopputerkuin Laura, jota oikeasti suututtaa, että aikuiset ihmiset painavat villaisella ihmisten ja eläinten oikeuksia omalla yltäkylläisellä kulutuskäyttäytymisellään. Jos tämänkaltaiset uutiset eivät tunnu sydämellä, kuvitelkaa oma lapsenne sortuvaan vaatetehtaaseen. Ihan vain muutaman dollarin tähden.

Kuva: CTV News

Muoti Trendit

Laura de Lille 5-vee!

dscn5315.jpg

pariisi_2011.jpg

img_9686.jpg

img_6390.jpg

Arvatkaa mitä! Laura de Lille täyttää tällä viikolla 5 vuotta.

Kuka olisi arvannut? Näin retrospektissä voin kertoa, että:

Vuonna 2008: Olin pariisilaisessa vaateputiikissa töissä, ja tein tarjoilijan hommia. Kirjoitin ehkäpä yhtä huonoa suomen kieltä kuin tuolloin opettelemaani ranskaa! Aloitin koulun, ja kipaisin välitunneilla muotiviikoilla kuvaamassa. Lopetin tukan värjäämisen, ja ilmeisesti myös sen leikkuun (kuvista päätellen olisi tullut kyllä tarpeeseen!) Ostin toisen Pariisin-pyöräni.

Vuonna 2009: Olin myyntiharjoittelussa Pariisissa. Ranskan kieli alkoi luistaa. Tein töitä lastenhoitajana ja siivoojana opintojen ohessa. Unelma New Yorkista siinsi mielessä. 

Vuonna 2010: Jatkoin hanttihommia. Olin sisäänostoharjoittelussa newyorkilaisessa tavaratalossa (ei tullut kauppoja) ja kävin ensimmäisissä oikeissa näytöksissä. Näin Sonia Rykielin kauppareissulla. Lopetin blogin kahdeksi kuukaudeksi ajanpuutteen vuoksi.

Vuonna 2011: Aloitin blogin uudelleen siirryttyäni Lilyyn. Tein toiseksi viimeistä työharjoitteluani L’Eclaireurilla Pariisissa. Kirjoitin 180 sivuisen kandin ranskaksi. Lähdin Suomeen muutamaksi kuukaudeksi. Valmistuin, ja sain töitä New Yorkista.

Vuonna 2012: Muutin New Yorkiin. Asetuin kimppakämppään kuuden muuden ihmisen kanssa. Otin tatuoinnin hetken mielijohteesta. Aloitin reissaamisen ja tanskan opinnot. Ajelin puoli päätä siiliksi. 

Vuonna 2013: Juhlistan 5-vuotiasta blogia ja elämäni ensimmäistä neljännestä, enkä malta odottaa lisävuosia. Ekat rypyt ja iän tuoma viisaus, täältä tullaan! 

Eli hyvää syntymäpäivää vaan, vanhan kotikatuni Rue de Lillen mukaan nimetty bloginrääpäle! Cul sec!

Muoti Trendit