Olen paininut saman henkilökohtaisen dilemman kanssa niin pitkään kuin jaksan muistaa, ja en ole vielä vuosienkaan jälkeen löytänyt pulmaani täydellistä ratkaisua: miten rakastaa pukeutumista ja samanaikaisesti tehdä eettisiä ja järkeviä kulutusvalintoja  – ei elitistisesti ekoilemalla tai ”sijoittamalla” merkkeihin, vaan ennen kaikkea kuluttamatta jättämisellä. 

Ajatus siitä, että kantaa kortensa järjettömään kulutuskekoon ja yllyttää sitä edes pienin teoin, on välillä ylitsepääsemätön ja saa uskoni horjumaan koko touhuun. Vaikka aihetta on sivuttu monenlaisista tulokulmista palstallani aikaisemminkin, en voi jättää ääntäni käyttämättä kun sellainen on kerran annettu. 

Siispä minulla onkin ehdotus teille saman ajatusparren parissa painiskeleville: kokeilkaa ensi viikon alkajaisiksi pukeutua samaan asuun kuin kuusi kuukautta tai vaikka kolme vuotta sitten. 

Tein eilen saman tempun. Puin ylleni asukokonaisuuden, jossa kuljin jo kaksi vuotta takaperin. Se on yhä ihana ja sopii päälle kuin nakutettu. Se ei ollut ostohetkellä kallis, eikä siististi brändätty. Mutta aikaa se kestää. 

Ja se riittäköön soimaavalle kulutusomatunnolleni toistaiseksi.