Joka syksy ilmojen viilentyessä muutun melkoisen mietteliääksi. Pysähdyn punnitsemaan menneiden kuukausien aikana tehtyjä päätöksiä, ja pohdin, mitä tulevat päivät pitänevät sisällään. 

Meneillään oleva vuosi on ollut monella tapaa hyvin erityinen, ja lyhyen ajan sisällä on tapahtunut paljon: olen valmistunut koulusta, löytänyt työpaikan ja muuttanut uuteen maahan. Hengästyä voisi varmaan vähemmästäkin. Nämä kymmenen kuukautta ovat kuitenkin olleet antoisampia kuin olisin voinut koskaan kuvitellakaan.

Tässä pieni vilkaus kuluvan vuoden kohokohtiin:

Tammikuun lopussa se tapahtui – pakkasin parin matkalaukun kokoisen omaisuuteni ja lähdin New Yorkiin.

Kaksi ensimmäistä kuukauttani kaupungissa vietin kaverin sohvalla Astoriassa ja elin kaikin puolin kutkuttavaa aikaa: totuttelin uuteen toimistoon, kävin aamulenkeillä Central Parkissa, nautin viileästä kaupungista ja tutustuin uusiin ystäviin. Tein ensimmäisen itärannikon matkani sittemmin vakinaistuneen kaveriporukan kanssa ja tunnustelin uteliaana uuden kaupungin mahdollisuuksia.

Sitten koitti kevät. Ryhdyin asuntojahtiin, ja löysin huoneen kolmen tytön kimppakämpästä. Hyvästelin Queensin maaliskuun loppupuolella, ja aloitin muutaman kuukauden mittaisen seikkailuni Manhattanilla. Ilmoittauduin tanskan tunneille, otin hetken mielijohteesta tatuoinnin ja leikkasin puoli päätä siiliksi. Nautin vapaudesta ja kevään ensimmäisistä auringonsäteistä.

Kesän korvilla vietin paljon aikaa Brooklynissä. Ostin pyörän, kävin treffeillä ja tykästyin. Harmittelin hetken verran mönkään mennyttä ihastusjuttuani, ja otin pienen aikalisän. Lähdin viikonlopuksi metsään festareille, seilasin East Riveriä konserttilaivalla ja tein päätöksen suunnata kenkäni kohti uusia kulmia.

Loppukesästä muutin uuteen osoitteeseen – tällä kertaa williamsburgilaiseen seitsemän hengen kommuuniin. Elokuussa elin huolettomasti, nautin elämästä ja töiden teosta. Lähdin Islantiin ja aloin suunnitella ensimmäistä Väli-Amerikan matkaani.

Jokseenkin kovakouraisesti kohdelleen edellisvuoden jälkeen on moni asia muuttunut pysyvästi, ja ei olekaan ihme, että jokainen onnenpotku on tuntunut tänä vuonna tavallistakin makeammalta. 

Loppuvuodesta odotan vähän alkuvuotta levollisempaa, mutta silti jännittävää. Syksyni ajattelin viettää tehden kaikkia niitä asioita, joita Nykissä eniten rakastan: pyöräillä, käydä leffoissa ja kävelyillä puistossa. Vaikkapa hetki sitten tapaamani pojan kanssa, joka on pistänyt pasmani sekaisin viime aikoina toden teolla.

Kiitos näistä, onnellisten yhteensattumien jumalat! Tästä on oikein hyvä jatkaa.