Tunnustettakoon tämä: en ole kovin lahjakas lomailija, jos minun on oltava tekemättä yhtään mitään.

En osaa rauhoittua, sinkoilen sinne tänne ja mieleni tekee aika usein vain työpöydän ääreen. Se varmaan sopii henkilölle, jonka vuosittaiset lomapäivät ovat laskettavissa yhden käden sormilla.

Tähän mennessä itselleni sopivimman matkailumuodon olen löytänyt reppureissauksesta. Kumma kyllä, matkalle lähdettyäni rentoutuminen sitten onnistuu vallan mainiosti. Silloin mieleni tekee vetäytyä kauas ihmisten ja ruuhkan ilmoilta, vaihtoehtomatkailla sydämeni kyllyydestä. Mieleni ei halaja mukavuuksien äärelle, ja esimerkiksi hotellissa yöpyminen tai ostoksilla käyminen matkani aikana tuntuvat täysin luonnottomilta ajatuksilta lomailusta puhuttaessa.

Muutama kuukausi sitten sain päähänpiston varata matkan Islantiin. Kuten spontaaneilla päätöksilläni on tapana, myös tästä suunnitelmasta tuli totta, kun eräänä kesäkuisena palkkapäivänä lentolippuni varasin. Viikot kuluvat nopeasti, ja tänään lähdenkin New Yorkin helteistä viikoksi sohvasurffaamaan, telttailemaan ja patikoimaan pitkin Islannin maaseutua. 

Hektisen heinäkuun, äkkimuuton, työkiireiden ja muun hässäkän ohessa en olen ehtinyt miettiä tulevaa kesämatkaani tuon taivaallista, ja tässä sitä ollaan. Lähdössä ilman kunnollista matkasuunnitelmaa tai ajatuksella pakattuja laukkuja.Teltan, makuupussin ja kumppanit kuroin kasaan viime hetkellä kavereilta, mutta noin ylipäätään ajattelin ottaa lähtoni samalla keveydellä kuin elämän ylipäätään tätä nykyä.

Matkalle lähden itsekseni, mutta lomastani tulee kaikkea muuta kuin yksinäistä. Paikan päällä tapaan neljä minulle ennestään tuntematonta sohvasurffaria, joiden kanssa vuokraamme auton ja jolla huristelemme juuri sinne, minne mielemme tekee. 

Yhden kokonaisen viikon ajan aion toteuttaa jokaisen spontaanin mielihaluni, kulkea tukka sotkussa, uida kuumissa lähteissä ja nauttia viileydestä. Haukata rutkasti raikasta ilmaa ja rauhoittaa mieleni. Viikon jälkeen olen kenties jo valmis palaamaan miljoonien muiden keskelle ja pestä tukkani. Mutta nyt ei murehdita.

Kaikki menee hyvin kunhan muistaa vain elää.

Ihastuttavaa alkuviikkoa!