Päivä, jona söin siitepölyä

Tänään lähdin ajelulle sohvasurffarihostini Amandan fillarilla:

”Mistä mä tunnistan sun pyörän?” kysyin.

”Se on mustavalkoinen ja siinä on sellainen käärmeen näköinen lukko”, Amanda neuvoi.

”Mutta varo vaan, ettet vedä turvilles. Vaihteet on vähän kinkkiset.”

Ja siellähän se odotti, marjapuuronpunaisen kreuzbergiläiskerrostalon sisäpihalla:

IMG_8859.jpg

Neukölln.jpg

IMG_8869.jpgSuunnakseni otin Neuköllnin kaupunginosan.

Liian korkea satula, junnaavat jarrut ja mukulakiviset kadunvarret olisivat saattaneet käydä kohtalokseni, mutta ei. Navigointivaikeuksia ei tuottanut edes minihame, ja katujen siitepölypilvetkin kävivät lähes lounaasta.

Nyt istuskelen tupakankatkuisessa hippihipsterikahvilassa ja mietin sudanilaista ruokaa. Ja tietty Suomeen jäänyttä miekkosta.

Koska ollaanpa nyt ihan rehellisiä: rakastuneena reissaaminen on jäätävää, kun oikeasti haluaisi vain pussailla piknik-peiton päällä puistossa. Mutta kai mimmien väliset kaljatreffit Görlitzer Parkissakin asiansa ajavat.

Ensin täytyy vain löytää sitä sudanilaista  on meinaan tuo siitepöly aikamoista höttöä.

Berliinin-pyörä ja käärmelukko, toistakaa perässäni:

valmiit, paikoillanne, atshiu!

Kommentit (2)
  1. Oot ihana!

  2. Ikävöiminen on raastavaa mutta tavallaan aika ihanaa. Onpahan joku, jota ikävöidä. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *