Papukaijaloton voittaja

Tiedättehän ilmauksen: en ollut paikalla, kun asiaa x jaettiin?

Jotkut pitävät tätä pessimisminä, minä kutsun sitä elämän lotoksi. Arpapeliksi, jossa jokaista häviötä kohden on voitto: juttuja, joiden jakohetkellä ei ollut läsnä ja toisia, joissa voi vielä haalia pääpotin.

No, meikä todellakin oli paikalla, kun huippunäkymiä arvottiin:

IMG_3224.jpg

Helsinkiläisen pikkuyksiöni ikkunasta näkyy puisto, lampi ja edestakaisin suhaava junarata. Kesäisin puiston puut ovat niin tuuheita, että näkymästä jäljelle jää vain kauempana siitävän huvipuiston vuoristorata.

Tämä on maisema, johon saan herätä joka ikinen aamu.

Junabongailun ohessa päiväni kohokohta on lähes maanisella nopeudella liikkuvien jättipilvien tarkkailu.

Niiden kiirettä katsellessa muistan voittaneeni myös aika-arvonnan: en enää kuulu ihmisiin, joilla on krooninen hoppu joka paikkaan. Minulla on etuoikeus notkua kahviloissa, lukea järkevien uutisten lisäksi päivän roskalehti ja käydä kahden tunnin joogassa milloin vain.

IMG_8437.jpg

En osaa matikkaa, mutta väittäisin todennäköisyyden onnellisuuteen olevan juuri nyt suhteellisen korkea. Kiitollisuus kun on hassu juttu: mitä enemmän sitä harjoittaa, sitä suuremmaksi voittokerroin kasvaa.

Pian huomaa, että ympäristö on yhtä lottovoittoa täynnä: näkymiä, ihmisiä ja makoisia hattarapilviä.

Tänään aloitan uudelleen tanskan kielen opiskelun pitkän tauon jälkeen. Opettajan löysin puolessa tunnissa Facebook-ryhmän kautta. Hän opettaa minulle tanskaa, minä hänelle vastavuoroisesti suomea.

Onnentyttönä päätin vihdoin ja viimein opetella lausumaan tanskalaisen d-kirjaimen kunnolla. Vaikka vähän jännittää, uskon hyvään lopputulemaan.

Olenhan myös papukaijaloton voittaja: osaan matkia aksentteja hämmentävällä tarkkuudella.

Kommentit (9)
  1. Voih, itsekin kävisin tanskan tunneilla mielelläni varmaan joka päivä jos niitä järjestettäisiin Turussa. Harmi että tuo facebookryhmä koskee vain Helsinkiä!

    1. Etsi tanskis ja järkkää oma tanskan tunti 🙂

      Niin mekin tehtiin!

  2. Tuohon maisemaan kannattaakin herätä, se oikein houkuttelee siihen. Kiireettömyys on niin parasta! Itse olen sitä mieltä (voin olla väärässä vai voinko sittenkään, hehheh) että kiire usein omia tekosia. Uskotaan, että hosumalla saa enemmän aikaan, vaikka eihän se niin mene.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *