Purukumilla me paikkaamme sen
Olipa kerran kaksi kämppistä, jotka päättivät lähteä pienelle pyöräretkelle.
Kauniissa ilmassa ja kullankellertävässä auringonpaisteessa oli ihana ulkoilla, ja varsinkin poikakämppis oli tästä innoissaan. ”Jihuu!” totesi hän onnesta soikeana.
Kämppisten harmiksi matkanteko katkesi heti alkuunsa, kun poikakämppiksen pyörästä menivät yllättäen ketjut. Tomera tyttökämppis kääri hihansa ja hoiti pyörän kuntoon tuossa tuokiossa.
”Kyllä tää tästä vielä!” naureskeli poikakämppis huonolle tuurilleen. Kämppikset hihittelivät ja nousivat takaisin pyörän selkään.
Matka jatkui ongelmitta aina määränpäähän saakka.
Kun kämppikset saapuivat Bushwickissa sijaitsevaan käytettyjen vaatteiden myymälään, oli fiilis jo aivan katossa. Myymälän täpötäysiltä rekeiltä löytyi vaikka mitä aarteita: oli neuleita! Housuja! Hameita!
Tavaranpaljous inspiroi poikakämppistä niin, että hän päätti pistää takilla koreaksi. ”On se hienoa, että ihmiset heittävät vaatteensa pois kahden käyttökerran jälkeen! Tällä tavoin löytyy jotain käyttöä näille jumalattomille halleillekin – tyhjistä vaaterekeistä nyt puhumattakaan!” iloitsi poikakämppis vitivalkoista pepsodent-hymyään väläytellen.
Tällä välin tyttökämppis tuuletti ulkona pyöränketjuista mustuneita, likaisia käsiään. Ne muistuttivat häntä sisällä keimailevan poikakämppiksen täysin puhtoisista kätösistä. Nyt eivät kyllä menneet nallekarkit tasan!
”No, ehkä se tarjoaa kiitoksena vaikka kahvin.” uskotteli itselleen tyttökämppis, joka ei noin vain huonoa tuuriaan sulattanut.
Kämppikset lähtivät jatkamaan matkaansa.
Iloista riekkumista jatkui aina siihen asti, että poikakämppis huomasi pyörässään toisen vian: tyhjentyneen takarenkaan. ”Voi ei!” huusi huonosta pyöräkarmastaan lannistunut poikakämppis päätään pudistellen.
”Ehkä noi on vielä auki?” kysyi tyttökämppis kadun toisella puolella sijaitsevaa pyöräkorjaamoa osoittaen. Yllätys oli suuri, kun sulkupuuhissa ollut pitkätukka-hipsteri lupasi työpäivänsä viime sekunneilla tsekata pyörän.
Tätä odotellessa tyttökämppis nappaili taiteellisia street art -valokuvia:
”Dealing with things is tricky!” tiesi myös valkoinen, seinään liimattu karvamies. You tell ’em!
Kameralle tallentui lopulta myös huonotuulinen poikakämppis, jolle pyöräkorjaamon poika oli juuri kertonut, että ilma ei pysynyt renkaassa. Möh!
Huono tuuli kaikkosi onneksi yhtä nopeasti kuin se oli ilmaantunutkin. ”Mikäs tässä New Yorkin illassa käppäillessä!” totesivat kämppikset yhdestä suusta. Tunnelmaa nostatti iltainen näkymä Manhattanille, johon ”ei kyllästy koskaan.”
Kämppikset tarttuivat tuumasta toimeen, ja päättivät jatkaa matkaansa jalkaisin. Se kannatti: silmiinkantamattomiin jatkuva teollisuushallialue sykähdytti, ja kotimatkalla lollattiin kollektiivisesti mm. McKibbinin Streetin lofteille sekä Billy Idolin LP-levylle.
Kiitos raikkaan ilman ja kävelymatkalla kirkastuneen ajatuksenjuoksun, kämppikset päättivät vielä kerran koettaa tuuriaan Bushwick Avenuella. Tällä kertaa asialla oli vanhempi, viiksekäs pyörämekaanikko. Hän kertoi voivansa korjata renkaan aamuksi.
Poikakämppistä tympäisi, ja tyttökämppiksenkin mielessä pyörivät jo aivan muut asiat: pyöräkorjaamon eteen jätetty mieletön, punainen kolmipyöräinen ja se café au lait, jonka tyttökämppis oli ajatellut poikakämppikseltä kiristää.
Niinpä kämppikset heittivät pyörät hevonkuuseen ja astuivat sisään naapurissa sijaitsevaan kahvilaan. Sieltä lähdettiin vasta illan hämärtäessä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin: tyttökämppis sai kahvia juodakseen, ja poikakämppiksen pyörä on edelleenkin tohjona.