Pyöräilyä New Yorkissa

Rämäpäistä! Uhkarohkeaa! Hengenvaarallista! 

Suurkaupungissa rullaileva joutuu monesti perustelemaan kaksipyöräistään kuin vegaani ruokailutottumuksiaan.

Mikä saa tyypin pyöräilemään liikenneruuhkaisessa, saasteisessa miljoonakaupungissa, jossa vaara vaanii joka nurkan takana? 

Syitä voisi listata kymmenittäin, mutta myönnettävä se on  New Yorkissa asuminen tuntuu välillä videopelissä seikkailulta. Kaahailevat autot, keskellä tietä aukeilevat taksinovet ja itsetuhoiset jalankulkijat saavat vahvahermoisemmankin tuikkaamaan menopelin suoraan East Riveriin. 

Mutta sitten on niitä hyviäkin puolia.

IMG_6447.jpg

IMG_6460.jpg

IMG_6565.jpg

IMG_6446.jpg

Juuri pyörän selässä kaupunkiin tutustuu parhaiten, ja sekös onkin tervetullut ajatus metropolissa, jota satunnaisia taksi- ja bussikyytejä lukuun ottamatta saa tarkkailla monesti vain maan alta.

Kun pääsee yli sokkeloisen liikenteen ja autojen keskellä pyöräilyn pelosta, New Yorkin pyöräkaistoja voittanutta ei ole. Vilisevä kaupunki, kauniit rakennukset ja välistopit puistoissa tekevät jokaisesta pyörämatkasta hitusen erilaisen.

Hyvä puoli on myös touhun ympärivuotisuus. Kesäisin pyörä on ihanteellinen vaihtoehto tukalalle metrolle, ja varastoon ei lähde pyörä talveksikaan. 

Pulaan jouduin viime talvena vain kerran, kun Sandy-hurrikaanin jälkeinen lumimyrsky yllätti matkalla kotiin. Loskainen Williamsburgin silta oli liian liukas ylitettäväksi, joten ryhdyin talutushommiin. 

Ehdin tökkiä pyörääni ehkä minuutin, kun viereeni ilmestyi huppupäinen tyttö – myöskin samoissa puuhissa.

Kolmekymmentä minuuttia kestäneen sillanylityksen aikana opin kohtalotoverista yhtä sun toista. Muun muassa sen, että hän oli kotoisin Chicagosta, työskenteli stand-up-koomikkona ja deittaili poikaa, josta ei oikein välittänyt, mutta joka näytti hyvältä ilman paitaa. 

Sillan toisessa päässä vaihdoimme numerot ja lupailimme soitella.

Ja mehän soiteltiin.

Kannatti ottaa pyörä mukaan. Jos ei kulkuneuvoksi, niin ainakin keskustelunaloittajaksi. Pienet valinnat voivat tehdä ihmeitä kaupungissa, jossa on ihan liikaa autoja ja aivan liian vähän pyöriä. 

Kommentit (12)
  1. Nyt on pakko kirjoittaa vähän tylsä, mutta tärkeä ja hyvää tarkoittava kommentti. Kuvista päätellen pyöräilykypärä nimittäin keikkuu päässäsi liian takana, jolloin se ei suojaa otsaa! Urheilukaupan myyjä juuri valisti mua kypäräostoksilla, että suurimmassa osa kaatumisista vaarassa on juuri otsan alue ja ihmisillä on tapana tyrkätä kypärä takaraivolle (siellähän se tuntuu ja näyttää kivemmalta!).

    Mutta hienoa, että käytät kypärää – toivottavasti se vaikuttaa niihin, jotka ihailevat tyyliäsi. Muhun ainakin vaikutti 🙂

  2. hei, voinko kysyä matkailuvinkkiä? olet käynyt montrealissa. onko se sellainen paikka että siellä jaksaisi olla 1kk putkeen, eli onko kivoja rafloja, kauppoja, museoita, ihmisiä jne ?
    vai tylsistyykö siellä nopeammin mielestäsi kuin muualla?

    1. Heippa! 

      Itse olin Montrealissa vain muutaman päivän ja kivaa oli! Mistään paikasta tuskin saa oikeaa kuvaa noin lyhyessä ajassa, mutta olisin kyllä varmaan tylsistynyt jo viikossa 🙂 Ehkä hitusen liian pieni omaan makuun. Jos olet paikan päällä kokonaisen kuukauden, kannattaa ainakin lähteä viikonloppureissuille lähikaupunkeihin. Esim. Torontosta olen kuullut paljon hyvää!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *