Sananen yhteistyömallistoista

Laura de Lille

Ranskalainen naisten- sekä miestenmuodin nouseva nimi The Kooples on taas vauhdissa. Hienostuneesta, mutta rock-henkisestä vaatelinjastaan tunnetuksi tullut pariisilaismerkki lienee suuremmalle yleisölle tuttu lähinnä mainoskampanjoistaan, joissa pällistelevät jokseenkin yläluokkalaiset, pääkaupungin trendikkäät pariskunnat. Polemiikkia aiheuttaneet mainokset ovat synnyttäneet paljon vastareaktioita elitistisyytensä vuoksi, hilpeyttäkin, mutta kaikki julkisuus ei todellakaan ole hyvää julkisuutta – ainakin mikäli tiettyä asemaa nauttivan merkin imago kokee ikävän kolahduksen. Viimeksi The Kooples sai näyttävää, mutta kyseenalaista näkyvyyttä käyttäessään mallinaan selkeästi alipainoista Margaux Lönnbergiä. Mainos kiellettiin Ranskassa ja aiheutti kohun, ja merkki sai tovin selitellä kantaansa syömishäiriöihin.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Tällä viikolla The Kooples ilmoitti tulevasta yhteistyöstä: ensi keväänä vuorossa on englantilaisen, lähinnä huumeriippuvuudestaan sekä eräästä huippumallisuhteestaan tunnetun muusikon Pete Dohertyn The Kooplesille luoma vaatemallisto. Kirsikkana kakun päällä kerrottakoon vielä, että viitisentoista vaatetta käsittävän minimalliston lanseeraus myöhästyi puoli vuotta muusikon saaman puolen vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen takia.

Uutisessa on jotain hyvin traagisella tavalla koomista eikä se tee poikkeusta sääntöön: yhteistyömallistojen kulta-aikana lähes mikä tahansa kelpaa kaupaksi, kunhan etikettiin isketään oikean mediapersoonan nimi. Imagon pyörittäessä rahakoneistoa on selvää, että lähinnä tehokkaiksi viestintäkeinoiksi loihditut tuotelinjat pistävät pasmat sekaisin. Siis viis muusta, kunhan saa vetää jalkaansa idolinsa nimellä koristellut vermeet.

Mielestäni yksi muotimaailman älyttömimpiä tarinoita viime vuosilta on Kate Mossin tapaus. Sen kummemmin mallien tekemisistä tai tekemättä jättämisistä kiinnostumattomana jopa allekirjoittanut haukkoi henkeään seuratessaan tapahtumien kulkua. Kun brittimalli vuonna 2005 jäi rysän päältä kiinni huumeista nenänpielet valkoisena, irtisanoutuivat tähtösen tärkeimmät yhteistyökumppanit sopimuksensa irti ja syystäkin. Mallin lopullinen kohtalo ei kuitenkaan ollut aivan yhtä traaginen kuin olisi voinut odottaa.  Alkukohinan jälkeen naisen ura lähti uudelleen nousuun, ja muun muassa Topshop-ketju solmi mallin kanssa erittäin rahakkaan, monta sesonkia kattavan vaatemallistoyhteistyön. Lähes kulttimaineeseen nousseet vaatteet myytiin loppuun joka kerta ennätysajassa.

Tähänkö nykykuluttaja nyt sitten haluaa samaistua? Oli ihminen kuinka erehtyväinen hyvänsä tai designer-pillifarkkujen ja Repeton ballerinojen yhdistelmän keksinyt tyyliniekka, suurin rimanalitus edellä mainituissa tapauksissa on merkkien pyrkimys rahastaa toisten pahoinvoinnilla. Toivoa ainoastaan sopii, että moniongelmaisen rokkarin pöksylinja tai hälyttävän alipainoisen muotibloggarin katalogikuvat eivät pureskelematta vetoa kaikkiin kohderyhmän edustajiin.

Itsehän en edellä mainittuun kuulu, mutta tämän sanon: ostan omat vaatteeni - nyt ja vastaisuudessa - mieluummin niiltä, joilla on järki päässä kuin kokaiinit housuilla.

Kuvat: The Kooples ja Topshop

Kommentit

JEPSUKKA
JEPSUKKA

Anteeksi mutta vaikka käyttäisi kokaiinia tai olisi alipainoinen niin eihän se mitenkään tarkoita ettei olisi järkeä tai älyä nämä kaksi ovat mielestäni aivan eri asiaa. Monet ovat huumeita vastaan - mutta hyvä siinä, mutta tuomita Kate Mossia (joka on ollut H&Mn yhteistöissä, mutta et ehkä osta H&Mstä mitään) tai Pete Dohertyä kun et tunne heitä...! Jos sillä syyllä et osta Kooplesin vaatteita niin voisithan ajatella ainakin niin pitkälle, koska olet asunnut Pariisissa, että suuri osa malleista käyttävät rutiinisesti kokaiinia ja mikä brändi ei käytä malleja!? Ajattelen myöskin Bardot joka on Lancelin uusi "ikoni" ja vastahan sinulla on Lancelin lompakko - huolimatta siitä että Bardot on ollut pro-cocaine.

Tiiu (Ei varmistettu)

Hyva postaus! Kate Mossin mallistojen hehkutusta en ole koskaan tajunnut; ne vaatteethan olivat ihan kauheeta kuraa. Kyllahan se pistaa miettimaan, etta milla perusteella ihmiset vaatteitaan ostaa. Jenkeissa asuvana en voi kuin ihmetella, etta kuka oikeasti ostaa esim. Kardashian-nimella varustettuja kuteita.

Mua on mietityttanyt lahipaivina myos se H&M:n Lisbeth Salander-mallisto, vaikkei siina nyt mistaan varsinaisesta yhteistyosta olekaan kyse. On se mun mielesta vaan jotenkin omituista, etta fiktiivisella hahmolla myydaan vaatteita.

Laura Pollari
Laura de Lille

Jepsukka, taidamme katsoa asiaa vähän erilaisista tulokulmista. Tässä kirjoittamani ajatusten lisäksi minua on pohdituttanut pitkään, mikä saa kuluttajat ostamaan esimerkiksi nettiin vuodetun seksinauhan ansiosta julkisuudenhenkilöksi nousseen nuoren naisen suunnitteleman laukun. 

Lancel-kommenttisi meni vähän siinä ohi, että merkki sekä lahjaksi saamani lompakko ovat olleet olemassa jo pitkään ennen Bardota, enkä suoraan sanottuna nää miten näyttelijän oletettu kokaiiniriippuvuus ja tuote, jolla ei ole kyseisen henkilön kanssa mitään tekemistä (ts. ei ole hänen suunnittelemansa tai edes markkinoimansa) korreloivat keskenään.

Lisäksi, mitään perinteistä ethän sä sitä tunne -korttia lienee turha vetää esiin tässä asiayhteydessä. Teksti on ainakin omasta mielestäni kirjoitettu vaatetusalaa kyseenalaistavasti, ei kenenkään syömishäiriötä tai riippuvuutta arvostelevaksi - päinvastoin. On varsin surullista, että nuoret mallit tai ihmiset vetävät viivoja yökerhon vessassa, mutta sille minä en voi mitään. Voin vain pyrkiä tekemään kuluttajana oikeaksi näkemiäni valintoja. 

Tiiu, hyviä pointteja! Kate Moss hahmona on mietityttänyt pitkään, enkä voi kiistää, ettenkö olisi ihmetellyt myös tuota Kardashian-ilmiötä. En omista enkä katso tv:tä (mutta sen verran mitä olen asiasta perillä) en täysin ymmärrä, miten ja miksi tämän kaltaisista henkilöistä tulee yhtäkkiä tyyli-ikoneita, joiden nimissä myydään parfyymeita pikkutytöille. 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä postaus!

Musta yhteistyömallistot kyseenalaisten mediapersoonien kanssa ovat edesvastuuttomia. Topshop markkinoi Mossin suunnittelemia vaatteita nuorille naisille ja tulee siinä samassa promonneeksi heille huumehöyryistä elämäntapaa.

The Kooplesin esimerkki on vielä räväkämpi. The Kooples on rock ja rock on tietty jees. Pete Dohertyn täysin kontrolloimaton huumeongelma on myös rock, ja The Kooples viestii, et sekin on tosi jees, jotain tavoittelemisen arvoista.

Mutta kuten anorektiset mallit osoittavat, muotialalla vastuunsa tuntevat ovat harvassa.

LVierailija (Ei varmistettu)

Jotenkin moraalihurskas kirjoitus. Ei tyypillisintä sinua.
Se että joku muotipiireissä käyttää huumausaineita ja jää siitä kiinni ei mielestäni ole ollenkaan yhtä epäilyttävää kuin isommat eettiset kysymykset, jotka liittyvät esim. kyseisten tuotteiden valmistamiseen, esim. alipalkattu ja työsuojaton (nais)työvoima kehittyvissä maissa. Siinä on muutaman mediapersoonan huumehöyryt aika mietoa kamaa rinnalla...

Laura Pollari
Laura de Lille

 

Vierailija, aamen! Niin paljon kuin on hyvääkin, tämän alan hurjin puoli on ehdottomasti imagopainotteisuus. Kate Moss ja Pete Doherty ovat aika hyvä esimerkki siitä. 

LVierailija, tyypillistä minua on sanoa ääneen asiat, joita ajattelen :)

Toisin kuin viittasit, tämän kirjoituksen idea ei ollut suinkaan kyseenalaistaa tuotantoa vaan viestintää. Tätä kirjoittaessa pohdin, miksi tällainen markkinointi toimii näin hyvin ja ilmeisen mutkattomasti kuluttajiin. Se ei vie palstatilaa tai arvoa mainitsemiltasi tuotannollisilta epäkohdilta. Molemmista voi keskustella, viestintä on vain jäävuoren huippu.

Ihan samaa mieltä, mielestäni Kate Moss on melko tavallisen näköinenkin (tai ehkä ajattelen näin vaan kun asun Suomessa ja kun täällä näkee kadulla saman näköisiä ja kauniimpiakin naisia..) ja juuri päihteiden käyttö ei ole hyvä esikuva nuorille. Mutta toisaalta huumeet taitaa olla aika suosittuja catwalk-mallien käytössä, se onkin yksi syy etten jaksa seurata enää catwalk muotikuvia ja muutenkin lähinnä naurattaa sellaiset hajuvesimainokset joista näkee että joku on ihan pöllähtänyt ja arvaa kyllä että miksi..

Olen samaa mieltä Lauran kanssa, onhan se erikoista muotitalolta pyytää kokaiiinihuuruinen malli suunnittelemaan vaatemallistoa. Mielestäni kaikki "hienot yhteistyö mallistot" ovat suurimmaksi osaksi pelkkää rahastusta. Itse ostan vaatteita jotka ovat laadukkaita ja omasta mielestäni tyylikkäitä, en siis merkin tai suunnittelijan takia. Erikoista toimintaa muotitaloilta, ainakin näin suomalaisesti katsottuna.

Laura T. (Ei varmistettu)

Mainoksesta mielikuvia, mielikuvista uusia normeja. Hyvä postaus.

http://beforewegettooold.blogspot.com/

Kommentoi