Täältä tullaan, hustlauselämä

IMG_7010.jpg

Selkäreppu ja viisi matkalaukkua.

Niin pieneen tilaan mahtuu naisen elämä, kun oikein pinnistää: kirjapinot, viidet kengät ja emalimukiastiasto. Villapaidat, kesämekot ja kaikki se omaisuus, joka ei joutanut pahvilaatikoihin williamsburgilaiselle jalkakäytävälle.

Elämänvaiheen päättymiseen liittyy paljon haikeutta, mutta uskokaa: kentällä kyynelehtivästä newyorkilaisesta leivotaan iloinen paluumuuttaja kahdeksan tunnin lentomatkalla. Vaikka käytäväpaikalle ei tihrustava nainen mielestäni kuulukaan, noin lähtökohtaisesti.

Nyt olen Suomessa, ja hassulla tavalla onnellinen.

Ehkä tempun tekivät vappuaamun auringonsäteet ja saloissa hulmuavat siniristiliput. Ehkä Esplanadin muumi-ilmapalloparvet, simalasillinen tai se tuppisuu autokuski, jonka kanssa kävimme napakan kahden lauseen dialogin lentokentän taksitolpalla:

”Sitä ei sitten ihan viikon matkalla oltu.”

”Eipä oltu, ei.”

Kyllä, olen saapunut  ainakin hetkeksi  paikkaan, joka tuntuu kodilta ilman kotia. Maahan, jossa saa olla hiljaa ja tuntea kieroa kiitollisuutta smalltalkittomasta taksikuskista.

Mutta ei tämä nyt niin simppeliä sentään ole.

Edessä on vielä monta sohvaa ja suunnitelmaa sumplittavana. Paljon päätöksiä ennen lopullista määränpäätä ja hetkeä, jona kassit seuraavan kerran puretaan. 

Mutta täältä mä tuun, täältä mä tuun. Haparoiden ja hustlaten mutta ihan hemmetin varmasti.

Kommentit (12)
  1. Voi vitsit, onpa hassua että tulet Suomeen. Siis hyvällä tavalla. Ja ihan kiinnostaa myös se, millaisia postauksia kirjoittelet täältä 🙂 Oon satunnaisesti lueskellut blogia kuitenkin jo Pariisista asti ja edelleen tykkään!

  2. Moi! Selasin taaksepäin mutta en löytänyt vastausta siihen, miksi tulet nyt takaisin Suomeen. Voisitko mitenkään postata tästä?

    1. Onpas töykeää, miksi tulet takaisin Suomeen. Elämä vie, elämä tuo, joskus kädestä syö, sit sielusta juo. chisu Kiva kun tulit. pus

      1. Voi, anteeksi jos pikainen kommenttini oli sinusta tyly. Tarkoitin, että jos kirjoittajan Suomeen tuloon on jokin kiinnostava työaiheinen syy, kuten projekti, liikeidea, opiskelu tai joku vastaava, kuulen siitä hurjan mielelläni. Pikakelauksella en tällaista löytänyt. Blogia en ole aikaisemmin lukenut, ja nyt ihastuin nimenomaan New Yorkin -kuvaukseen. Minua kiinnostaa, miksi se tällä kertaa loppuu – ei sen ihmeempää.

        Mutta koska syy on ilmeisen henkilökohtainen, annetaan olla. Tervetuloa Suomeen kirjoittajalle, totta kai.

        1. Tyypit hei 🙂

          Kaikki kestää aikansa, ja olen nyt Suomessa haukkaamassa happea ennen uusia kuvioita. Ei mitään sen dramaattisempaa.

          Kerron niistä kyllä sitten, kun sen aika on.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *