Tag: berliini

Olen tehnyt tänä vuonna kaksi ihanaa minimatkaa: tammikuussa käväisin Kööpenhaminassa ja huhtikuussa Berliinissä. Molempiin reissuihin on liittynyt jollain tapaa kahvi. Olen nimittäin salaa scoutannut teille kaupunkien ihanimpia kahviloita! Jos siis matka Berliiniin tai Köpikseen on kiikarissa, lukekaa parhaimmat kahvilavinkkini kohteisiin Pauligin sivuilta, jossa toimin vieraskirjoittajana vielä tämän kuun. Berliinin suosikkikahvilani löydätte täältä ja Köpiksen kotoisimmat osoitteet täältä. Mukavaa […]

Elämä on hassua.  Joskus se kuljettaa paikkoihin, joihin ei ollut edes menossa – vaikkapa Berliiniin. Kahdenkymmenen tunnin lentomatkan, yhden kevätmyrskyn ja kolmen välilaskun jälkeen saavuin kaupunkiin keskiviikkona. Berliinissä minua ei odottanut aurinko, vaan jääsade. Ratkaisuni oli lähteä lämmittelemään kamiinalla varustetulle joogasalille. Tällä kertaa minimatkani liittyi töihin. Vähäisellä mutta sitäkin viihdyttävämmällä vapaa-ajallani kiersin kahviloita, söin korealaista ja join kirejä 50-lukulaisessa vinyylibaarissa. […]

Ihan hatustahan tämä taas tuli, mutta: lähden tänään Berliiniin. Joogahousut on, aurinkolasit (ja sateenvarjo) on, musaa ja kilpikonnakirja on. Palaillaan sieltä, kaverit!

Tänään nukuin pommiin. Heräsin sängyksi suoristetulta, epätasaiselta sohvalta, jolla on maattava väärinpäin mukavuuden maksimisoimiseksi. Lötkötyynyltä ja huovalta, joka on sullottu haalistuneen aakkospussilakanan sisään.  Kovin tyypillistä sohvasurffausta, sanoisin. Mutta näin jumissa en kyllä muista koskaan olleeni. Silmäluomia painoi jo herätessä ja jalat tuntuivat ryhdittömiltä, löysiltä suorastaan. Sääret, jotka tanssivat edellisyönsä Friedrichsheinissä ja lässähtivät loikoilemaan kesken bileiden – sööttiä suomiaksenttia tivaavan ruotsalaisen […]

”Oh, you pretty things! Don’t you know you’re driving your mamas and papas insane?”  laulaa David Bowie. Teistä en tiedä, mutta parempaa Berliini-lyriikkaa en osaisi juuri nyt pyytää. Mammoja ja pappoja ei tällä menolla hulluksi ajeta, mutta sanottakoon nyt kumminkin: elämä on aika makoisaa. Vaikka siksi, että mutteripannukahvia riittää ja Club-Mate maistuu. Siksi, että ostin juuri kolme […]

Eilen otettiin bändikuvia. Väliaikaviihteestä vastasivat Kreuzbergin kukkaistytöt Laura ja Amanda: Keskittymiskyky ei ole huipussaan, kun napaan on vedetty kokonainen sitruunapiirakka. Mutta ei sitä kohtuullisuudesta olla ennenkään mitään tiedetty – ainakaan mitä tulee hiilariövereihin. Päivän ihmissuhdevinkkini voin kyllä jakaa: etsi elämääsi hillitön jousimiesnainen, ja tylsää ei tule tekemälläkään. Kauan eläköön sokerihumalat ja räävittömät kukkaistytöt!

Parasta Berliinissä: joka toisesta kadunkulmasta löytyvät kuva-automaatit. Toimii, jos on kotimatkalla bileistä kolmelta aamulla ja iskee yllättävä tarve ottaa mustavalkoisia kaverikuvia. Middletonin Kate ja Cyruksen Miley tässä moi: Elämiemme soundtrackina kuvanottohetkellä soi muuten sitten TLC:tä. Kuka muu tunnustaa saman pienen ysäri-R&B-paheen?

Eilen läksimme itään eväinämme kourallinen karviaiskoisoja ja paketillinen avaruusjuustoa. Jälkkäriksi vedettiin kesän ekat mehujäät. Neljättä Berliinin-päivää vietetään, ja jo muutama haahuiluhetki kaupungissa on tehnyt paljon.  Jos tulin tänne etsimään oivalluksia elämästä ja siitä, mitä haluan sillä seuraavaksi tehdä, oli lentolippu hintansa väärti. Tähänastiset löydökset ovat olleet yllättäviä – lähinnä itselleni. Elämä ei ole näyttäytynyt yhtä epävarmana kuin juuri […]

On niin ihanaa olla järkevä. Tiedättehän: nainen, joka kituuttaa kuukausitolkulla dollarin tuorepastalla ja pummaa julkisissa matkakassansa tähden.  Nainen, joka tietää aina, miten rahansa sijoittaa mitä optimaalisimmalla tavalla, sekä kotona että tien päällä. Nainen, joka hankkii uuden pörröneuleen rinkkansa täytteeksi, koska sitähän 30 asteen helteellä tarvitaan. Terkkuja vaan sille neuköllniläiselle putiikinpitäjälle, joka paljastui kaiken kukkuraksi suomalaiseksi. […]

Tänään lähdin ajelulle sohvasurffarihostini Amandan fillarilla: ”Mistä mä tunnistan sun pyörän?” kysyin. ”Se on mustavalkoinen ja siinä on sellainen käärmeen näköinen lukko”, Amanda neuvoi. ”Mutta varo vaan, ettet vedä turvilles. Vaihteet on vähän kinkkiset.” Ja siellähän se odotti, marjapuuronpunaisen kreuzbergiläiskerrostalon sisäpihalla: Suunnakseni otin Neuköllnin kaupunginosan. Liian korkea satula, junnaavat jarrut ja mukulakiviset kadunvarret olisivat saattaneet käydä […]