Tag: Elämää Helsingissä

Tykkään taivaille tähystelystä. Elementissäni olen, kun pääsen tiirailemaan kerrostaloja. Pidän, kun yläkerroksen ikkunasta pilkistää korea patsas tai pöytälamppu. Innokkaita pikkueläimiäkin on bongattu. Siellä se puudeli vatkaa häntäänsä ja minä vaan vilkuttelen! Kerrostalotiirailun aloitin opiskeluvuosinani. Pariisi oli siihen täydellinen paikka. Illan tullen tsuumailin kotikatujeni aristokraattimummojen asumuksia. Oli näyttäviä samettiverhoja ja kattoparruja. Mietin usein, millaista olisi asua rokokoo-antiikkiasunnossa, […]

”Siis mitä, sä oot edelleenkin Suomessa?!” huudahtaa tuttu naama kirjakaupassa, lauantaibrunssilla ja metrovaunussa. Nyökytän. ”Kyllä, olen edelleenkin täällä, kymmenen kuukautta kotiinpaluun jälkeen.” ”No kerro nyt, koska lähdet takaisin ulkomaille?” ”En ole lähdössä. Paikkani on nyt täällä.” Dialogi on käynyt kuukausien mittaan tutuksi. Autopilottivastauksiani kutsun paluumuuttajan kootuiksi selityksiksi. Jengiä kiinnostaa. Oletusarvo kun on, että Suomeen ulkomailta palaava ei […]

Muistattehan Amélie-elokuvan, jossa Audrey Tautou ryhtyy anonyymiksi hyväntekijäksi? No, meitsistä on tullut samanmoinen. Ja samalla myös ihan vähän vandaali. Olin pitkään miettinyt, minkä näpsäkän käyttötarkoituksen keksisin jemmaamalleni kærlighed-tarralle. Tänään lakkasin arpomasta ja vein sen ulos muidenkin nautittavaksi. Valkkasin susiruman seinän Töölöstä ja läimäytin rakkaustarrani siihen. Heti tuli hienompi seinä ja parempi mieli.  Toistakaa siis perässäni: kääliheeth! (Ja […]

”Prokrastinoitko koskaan?” kysyttiin minulta kerran. Meinasin tipahtaa tuolilta. Ai että osaako neiti viivytellä! Minähän olen vitkuttelun Suomen mestari. Esimerkkikeissi eiliseltä: Dedis lähestyy, ja olen iloisen jäljessä aikataulusta. Ratkaisu? Otan sohvasurffarin illaksi, soitan mimmifrendille ja lähden kolmen tunnin leffanäytökseen. Tämän jälkeen valkkaria ja intialainen surffari baarikierrokselle. Tiukkaa keskustelua järjestetyistä avioliitoista, sikhiläisyydestä ja suomalaisnaisten lyhyistä hiuksista aamuneljään asti. […]

Muutin kommuunista yksiöön (ja opettelin näyttämään tuimalta valokuvissa.) Hurmioiduin David Bowie -retrospektiivistä, ja kävin elektrofestareilla Reykjavikissa. Tein enemmän käsilläni kuin aikoihin. Neuloin, kirjoitin ja jopa piirsin. Otin enemmän riskejä. Irtisanouduin päivätöistä, hustlasin ja rupesin freelanceriksi. Kokeilin avantouintia. Näin maailman kauneimman joutsenen ja todella photoshopatun näköisen perhosen. Reissasin vähän mutta härösti – muun muassa Caymansaarille. Annoin pois 80% vaatekaapistani, eikä harmita vieläkään. […]

Nuorempana kuuntelin tyyppiä nimeltä Raphaël. Raphaël lauloi: C’est bon aujourd’hui d’être en vie / sur la même terre que toi / et j’ai vidé mon compte / et les nuages passent. Vapaasti suomennettuna: Onpa kiva olla elossa / samalla maaperällä ku teikä / tyhjesin tilini / ja pilvet sen kun leijuvat. Raipe palasi mieleeni tänä aamuna, kun avasin silmäni […]

Loskapisarat sinkoilevat ikkunaruutuun. Patteri hohkaa ja tuuli sen kun ulvoo. Marraskuiset vesihiutaleet eivät tosiaan ole se maailman mieltä ylentävin asia. Inspiroivaa juuri nyt olisi vitivalkoinen hanki, lempeä pakkanen ja suloisesti porottava talviaurinko. Vaan ei, koiranilman pistivät. Luulen tietäväni miksi. On kinkkistä pidellä kynttilää marraskuun sateessa, totesi ysärirokkari. Mies oli totuuden äärellä. Marraskuu on kuukausi, jona kuuluukin pysyä […]

Päivän epämiellyttävä mielipide: talvi on jees. Kesä on ihana, kevät energinen ja syksy idyllinen. Entäs talvi sitten? Ankea, harmaa ja yksitoikkoinen. Tai sitten synkkä, kylmä ja ihan muuten vain paska. Paitsi mun mielestä. Ympärivuotisena kuumakallena uskallan uhota. Talvi on paras esimerkiksi siksi, koska: 1) Voin vihdoin käyttää, muiden normaalien ihmisten tapaan, umpinaisia yläosia kuten villapaitoja. Muina vuodenaikoina ainut […]

Omasta tilasta luopuminen oli viime kevään ylivoimaisesti vaikein asia.  Nyt olen kotona taas. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että lojuin lähes puoli vuotta toisten nurkissa – sohvilla, lattioilla ja varasängyillä. Niin metkaa kuin kiertolaiselämä ajoittain olikin, viime viikolla pääsin vihdoin purkamaan matkalaukut. Tämän spoilaan: niitä ei sitten ihan heti uudelleenpakkailla. Maatuskat ja simpukankuoret saavat hengailla hyllyissään ainakin seuraavan vuoden […]

Nyt on maailmankaikkeus tositoimissa. Juuri kun pääsin päivittelemästä päivän kuumat juomat, lähetti joku paikalle kamun kera kukkia ja Kusmi-teetä pullistelevan matkalaukun: Tervetuloa pimeys, pöllöt ja Twin Peaksin kakkoskausi. Meikän teevalikoima on valmis. Näistä luulis riittävän? Keskiviikkoterkuin kahvi-, tee- ja glögibloggaajanne Laura, joka kipittää nyt kauppaan hakemaan dippailukeksejä. Muistakaa myös osallistua Instagram-kisaan. Kahvikone saattaa olla teidän!