Tag: Lauran kengät

Nyt kerron teille pienen salaisuuden: myin viime viikolla pois miltei koko vaatekaappini. Sinne menivät lempimekot, talvitakit ja luottopuserot – useimmat muutaman dollarin polkuhintaan. Ilmaiseksikin olisi lähtenyt: laukut ja kengät ajattelin käydä tiputtamassa kierrätykseen vielä tämän kuun aikana.  Kaikki paitsi armeijabuutsit, parit korkokengät ja valkoiset tennarini – ja tietysti nämä: Uusi alku, uudet kengät, kuuluu vanha itsekeksimäni sananlasku. Se koittakoon ensi viikolla, […]

Kerrottakoon heti alkuun: en nettishoppaile. Touhua kokeilin ensimmäisen kerran vuonna 2006, kun tilasin Yooxista kirkkaanvioletin D&G:n neuleen. Kiva oli pusero, mutta siihen jäivät ostokset. Aina viime viikkoon asti. Alkuvuodesta keksin haluavani valkoiset platform-tennarit. Aivan impulsioni vietäväksi en tuolloin lähtenyt, ja noin puoli vuotta kestäneen arpomisen jälkeen päätin vihdoin toteuttaa mestarisuunnitelmani. Kuten arvata saattaa, sopiva pari löytyi netistä. […]

Kuka muistaa nämä? Kiitos startanneen toukokuun ja lämmenneiden säiden, pääsin vihdoin korkkaamaan superit kevätkenkäni! Nyt alkaakin kesän mittainen taistelu siitä, miten pidän kasarikaunokkini valkoisena New Yorkin katupölyn keskellä. Ideoita? Nupukki kun ei ole materiaaleista menevin. Koeajo tapahtui muuten kaverin grillibileissä Manhattanilla. Viikonloppu lupailee yhtä messevää menoa, enkä oikein tiedä, mihin sitä edes ehtisi, kun koko kaupunki näyttää heränneen juhlimaan […]

Arvatkaapa huviksenne, mitä yhteistä kuvan kengillä on?   Vastaushan tietenkin on, että molemmat popot on ostettu vintagena. Kuka ikinä onkaan näitä varjellut sitten 80-luvun, pisteet kotiin. Erinomainen laatu ja moitteeton ulkonäkö saavat vaatefriikin kiittämän ja kumartamaan vielä tänäkin päivänä! Että repikää vaan siitä ketjuliikkeiden muovipopot, joiden elämänkaari jää muutaman kuukauden mittaiseksi. Todellisilla laatujalkineilla rokataan monta […]

Kas tässä viime aikojen ykköskenkäni, valkoiset niittibuutsit. Popot, jotka kiinnittävät huomion juuri sopivasti, eivät vaadi kaverikseen kummoisia ja tykkäävät levätä sänkyni päädyssä tanskalaisten satukirjojen ja Nanuk-jääkarhun kanssa.   Mitä muuta voisi tyttö toivoa? Aika hyvä diili, sanon mä.  

On asia, josta pidän lähes yhtä vähän kuin uusien housujen ostamisesta — kenkien kanssa sähläilystä. Sekös vasta tuskallista touhua onkin! Ihminen tarvitsee vain niin vähän, ja täydellisessä maailmassa tulisin toimeen aivan mainiosti kolmella kenkäparilla: maihinnousubuutseilla, yksillä korkokengillä ja sandaaleilla. Mutta sitten on olemassa tämä tuskallinen välikausi. Kun saappaat muuttuvat tukaliksi, mutta koroilla sipsuttelu ei houkuttele, kärjistä avonaiset […]