Uusi tukka, uudet kujeet

Torstaina se tapahtui: mittani tuli täyteen. Töistä lähtiessäni poljin ensimmäiseen matkani varrelle osuneeseen kiinalaiskampaamoon ja läimäisin tiskiin kuvan lyhyttukkaisesta tytöstä.

”Tällaiset mä haluan.” Puuskahdin ja istuin määrätietoisena vapaana olevaan kampaamotuoliin. 

Paikalle takahuoneesta lähetetty, takeltevaa englantia puhuva nuori poika saapui paikalle ja kuunteli toivettani epäuskoisesti.

”Niin. Kaikki pois vaan.” Jatkoin.

Poika ei sanonut mitään, vaan kaivoi lipastosta leikkausvälineet. 

”Nyt vaan aloitat oikealta puolelta. Tästä pitää tulla aivan siili.” Ohjeistin.

Poika tuijotti minua edelleen huuli pyöreänä, saksiaan epäuskoisena pidellen. Lopulta hän tarttui toimeen, muttei selvästikään tiennyt, mitä teki.

Minä hymyilin hiljalleen muuttuvalle peilikuvalleni ja jatkoin arkailevan pojan yllyttämistä. Viisitoista minuuttia ja pariakymmentä senttiä myöhemmin poika alkoi harjata polkkatukkaani merkitsevästi. Hän oli mielestään nyt valmis.

Katsoin poikaa naurahtaen. Hän ei ollut sisäistänyt sanaakaan. 

”Voisitko nyt vaan leikata ne hiukset kuten oltiin sovittu?” Kysyin ja osoitin sormella alunperin hänelle näyttämääni paperinpalasta. Poika hymähti ja tarttui uudestaan saksiin, tällä kertaa silmin nähden turhautuneena.

”En voi millään olla ensimmäinen salonkiinne kävellyt nainen, joka on pyytänyt lyhyitä hiuksia, enhän?”

Hän nosti katseensa kohti viereisillä penkeillä istuskelevia, lehtiä selailevia pitkätukkaisia naisia, jotka olivat saapuneet kampaamoon jokaviikkoisia blow dry -sessioitaan varten:

”Kyllä olet.”

En voinut uskoa korviani.

”Leikkaa vaan nyt se tukka. Ihan lyhyeksi. Otsatukan voit jättää.” 

Ja poika teki kuten pyydettiin – yhteensä tunnin verran kestäneen verbaalivänkäyksen jälkeen.

 

Kun olin tekemässä lähtöä kassan kautta, sain osakseni vielä kommentin, joka tuntui täysin absurdilta muka-modernin 2010-luvun naishenkilön suusta kuultuna:

”Kyllä nainen vaan on niin paljon kauniimpi pitkässä tukassa.”

 

HAH!

 

Hetkeäkään miettimättä vilkaisin syvään huokailevaa kassaneitiä, jolle paukautin ajatuksen, jota barbinkatkuisessa kiharamaailmassa ei näköjään edelleenkään tunneta:

Kauneus ei ole nyt eikä koskaan kenenkään ulkopuolisen asettamista standardeista kiinni. Ja niille, jotka toisin ajattelevat, korkkaan upouuden mohikaanitukkani ylpeänä pystyyn oikein ekstrageelien kera. 

tukka.jpg

Tyytyväinen poikatyttö kuittaa!  Palataan useamman tukkakuvan kanssa huomenissa. 

 

Kommentit (19)
  1. HAH, tosiaan! Onpa huvittavaa, että kaikista paikoista juuri New Yorkissa kuulee tuollaisen kommentin 😀 Ja oih, itse kuulun siihen lahkoon, jonka mielestä naisen kuin naisen kauneus tulee nimenomaan esille hiuksien takaa! (Tämä ei ole kuitenkaan pitkien hiuksien mollaus, koska nekin ovat usein varsin kauniita ja monet kantavat ne kunnialla.)

  2. Todella kaunis tukka ja sopii sinulle upeasti! Kirpakan aurinkoista syksyn jatkoa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *