Yhteen tullaan, ympäri hustlataan

Nyt seuraa rankka paljastus: olen kerännyt elämässäni enemmän huonekaluja kadulta kuin ostanut uutena kaupasta.

Ei sillä, että mulla mitään roskalavapakkomiellettä ois, he-he-hee. Vain siksi, että huonekalujen ja tavaroiden kierrättäminen entisissä asuinpaikoissani hoitui useimmiten jalkakäytävillä.

Miljoonakaupungeissa tarpeettomiksi käyneet tavarat dumpataan kadulle toisten noukittaviksi. New Yorkissa ystävällisimmät jättävät mukaan jopa lapun, josta selviää onko hylätyssä tavarassa jotain vikaa vai toimiiko se moitteettomasti.

Tällä tapaa olen tullut hankkineeksi lukuisia tuoleja, pöytiä ja jopa patjan (reiluuden nimissä tämä tapahtui Pariisin hienostoalueella, öhöm.)

Uusiokäyttöäkin olennaisempaa hommassa on tietenkin säätäminen. Enpäs voi nimittäin kovinkaan useasti kehua kuljettaneeni löytöjä himaan mielikuvitusautollani. Ne kyytsittiin kotiin kantaen, bussissa tai vaikka metrovaunussa, sormet solmussa ja veren maku suussa. 

Helsinkiin muutettuani lupasin lopettaa huonekalukikkailun.

Sitten tapahtui tämä:

Untitled-2.jpg

Untitled-1.jpg

Kivat, ilmaiset kierrätyslipastot muutaman kilometrin päässä kotoani, say what! Tavalliseen tapaan tehtävänäni oli ainoastaan hakea ne.

Älkää kysykö, miten sain nämä lopulta määränpäähänsä. Ilta kun meni tiivistettynä näin: kantoapuni teki viime hetken oharit. Puhelinkrediittini sekä akkuni kosahtivat heti kohteeseen saavuttua, enkä voinut soittaa lisäjeesiä paikalle. Lipastonluovuttajamies pudisteli päätään ja yhtä järkyttyneeltä näytti lopulta paikalle saapunut, ystävällisen tuntemattoman avulla tilattu taksikuski.

Erityisesti mieleen painui seuraava rappukäytävässä kantohommien ohessa käyty, itsetutkistelustakin menevä dialogi:

”Niin mitäs sää olitkaan naisias?”

”Oon kirjoittaja.”

(hetken hiljaisuus)

”Ja säätäjä.”

”No siinä sää oot ainakin tosi hyvä!”

Oikeessa oot, lipastomies. Voit ottaa tytön kaupungista, mutta et elämäntapahustlaajaa tytöstä. 

Sitä paitsi: aika kivat ne on.

Kommentit (10)
  1. Olen samaa mieltä, ettei tommosesta perusolemuksesta pääse eroon kovin helposti. Olen itsekin kantanu kotiin ties minkälaisia huonekaluja ja muita löytöjä kadulta, roskalavoilta ja tutun tutun tutuilta. Kerrankin kuljetettiin iso sohva keskustan läpi toiselle puolelle kaupunkia parin kaverin voimin. Aina kun väsytti, istuttiin vaan hetkeksi alas. Kerran kun tarjolla oli valtava palmu, kipasin hakemaan kottikärryt, joilla sain sen kuljetetuksi kotiini. Palmu sai monta vuotta lisää elinaikaa! Viime viikonloppuna minun piti jättää menemättä Helsingin People’s climate march -tapahtumaan, kun olin ohikulkumatkalla käynyt ”vaan kurkistamassa” yhdelle roskalavalle. Mukaani tarttui kaksi naulakkoa/hattuhyllyä ja vanha lukittu matkalaukku. Kotona ryhdyttiin tiirikointihommiin ja saatuamme matkalaukun auki, sieltä paljastui muistivihko ja vuoden -89 kalenteri…

  2. Kierrätyslöydöt on aina jees. Oli ne sitten kadulta, kirpparilta tai verkosta. Rahaa säästyy muuhun käyttöön ja luonto kiittää kun jätevuori ei kasva eikä tarvitse tuottaa niin paljon uutta tavaraa. Pienessä kaupungissa ei tosin tavaraa kadulta löydy. Mutta onneksi on kaikki kierrätyskaupat…..

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *