Poikaystäväni äidin tuholaisenkarkoitusvinkki

Miten sun sunnuntai on sujunut?

Itse nukuin aika pitkään, söin hyvän ja pitkän aamupalan ja siivosin vähän. Tutustuin toimittajanaapuriimme, joka on arktisiin alueisiin (esim. Suomeen) erikoistunut toimittaja, kävelin katujen aurinkoisia puolia kahvilaan ja rautakauppaan ja katsoin ensimmäisen jakson The Crownin kolmatta tuotantokautta. Niin ja tuijotin viisi minuuttia leppäkertun liikkeitä huonekasvini lehdellä.

Kelataanpas vähän takaisin.

Muistatko, kun joku aika sitten kerroin, miten siemenistä kasvattamiini granaattiomenakasveihin oli iskenyt joku tuholaislauma. Ahkera suihkuttelu ja lehtien peseminen karkottivat ötökät hetkeksi, mutta uudessa kodissa tahmeita jälkiä jättävät eläimet löysivät taas kasvin.

Ensin lehdet kellastuivat, sitten putosivat, kunnes jäljellä oli lähes kalju haaroittuva oksakokoelma, jonka muutamassa haarassa kasvoi pieniä lehtiä.

Tunti sitten istuin olkkarin sohvalla, samalla jossa nytkin konettani naputtelen, kun huomasin jalkojeni vieressä pienen leppäkertun. Keskustelu huoneen toisella laidalla töitä tekevän poikaystäväni kanssa kulki suunnilleen näin.

Minä: Hei kato, meidän sohvalla on leppäkerttu! Ja se on vauva, koska sillä on vain kaksi mustaa pistettä. Kun mä olin lapsi, niin uskoin, että pisteiden määrä kertoo, kuin monta vuotta se leppäkerttu on.
P: Haha. Mutta ethän sä siis enää usko niin…
Minä: Öö, en kai… (Todellisuudessa en ollut ennen tätä hetkeä milloinkaan kyseenalaistanut uskomusta.)
P: Haluatko, että laitan sen sun kasveihin?
Minä: Miksi ihmeessä mä haluaisin, että laitat leppäkertun mun kasveihin?! Sehän saattaa vaikka syödä niiden lehtiä.
P: Ei leppäkertut syö lehtiä, vaan ötököitä. Äiti opetti mulle niin, kun olin pieni.
Minä: Oikeasti?! Viedään se sitten keittiöön, koska siellä kasvien lehdillä on tuholaisia.

Ja niin poikaystäväni laski kaksipisteisen leppäkertun granaattiomenan lehdelle, jonka pinnalta se alkoi rauhallisesti syödä tuholaisten jälkeensä jättämiä munia ja tyhjiä kuoria. Miksi mä en tiennyt tätä aiemmin?!

Sunnuntai-illan suunnitelmissa on seurata, josko leppäkerttu kävisi jopa elävien ötököiden kimppuun. Jännittää.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *