Siskoni kaunis koti, häät puutarhassa ja yllätys metroasemalla
Oletteko huomanneet, että kasveja on nykyään ihan kaikkialla? Hurjan monessa lehtikuvassa ihmisten taustalla, mainoksissa tuomassa trendikästä tunnelmaa, kaupoissa koristeena ja kampaamoiden ikkunalla. Ja juuri huonekasveja, ei niinkään kukkia.
Se on ihanaa!
Kenties kiitos tämän trendin, kohtaan (ja kuvaan) ilahduttavia kasvitilanteita lähes päivittäin. Nyt ajattelin jakaa tännekin viime ajoilta kolme tilannetta, joista kasvit tekivät vielä paremman.
Siskoni kaunis koti
Siskoni perheineen rakennutti itselleen uuden talon. Se valmistui jo ennen joulua, mutta koska en ole käynyt Suomessa aikoihin, pääsin näkemään paikan omin silmin vasta hetki sitten, kun käväisin lomalla kesäisessä kotimaassa. Olin seurannut vierestä vaikeita laattavalintoja, todistanut iloa uusista huonekaluista sekä sopivien rappusten onnistuneesta metsästyksestä, mutta melkein eniten kiinnosti, miten kasvit olivat mukana kodin tunnelmaa tekemässä. (Myös siskoni osaa arvostaa vihreyttä sekä seinien sisällä että ulkopuolella.)
Ja olivathan ne! Korkeassa olohuoneessa loistoonsa pääsivät palmut, peikonlehti ja muut suuret lajit, joista pikkukaksiossamme voin vain haaveilla. Kasveja roikkui myös ikkunoissa ja löytyi hyllyiltä ja tasoilta, kiitos järkevien säilytysratkaisujen, jotka sallivat laskupintojen käytön muuhunkin kuin pakolliseen. Oman osansa talon tunnelmaan toivat toki suuret ikkunat, joiden kautta pihan puut ja istutukset lisäsivät kodin vihreyttä.
Tuparilahjana viemäni kilpipiilea löysi paikkansa keittiön sivupöydältä luettuamme, että kasvi viihtyy puolivarjossa.
Paluumatkalla pääsin tutustumaan tarkemmin myös talon uuteen puutarhaan, kun vietin talossa vielä yhden yön yksinään asukkaiden lomaillessa mökillä. Vasta pari viikkoa aiemmin äitini oli siskonsa kanssa kaivanut mummolamme perennamaata ja valinnut sieltä sopivia kasveja uudelle pihalle. Hiljattain siskoni oli sitten istuttanut kasvit maahan, ja lupasin lähettää tuloksesta kuvaraportin äidilleni, kunhan pääsisin perille. Näyttää vähän kuivalta, etenkin tuo etupenkki, kilahti puhelimeeni heti ensimmäisen kuvan jälkeen. Ymmärsin vihjeen, sillä olin jo pari päivää kuunnellut äitini pohdintaa siitä, että niinköhän kasvit juurtuvat uuteen kotiinsa helteisessä Helsingissä suurten, janoisten puiden ympäröimänä. Varmistettuani vielä, että perennoja ei todella voi kastella liikaa, vietin sitten vajaan tunnin tihkusateisessa illassa kiskoen kuraista kasteluletkua ja kuunnellen podcasteja.
Mitä sitä ei ihminen kasvien (ja siskon ja äidin) vuoksi tekisi.
Häät puutarhassa
Suomi-loman jälkeen kävin kotona pesemässä pyykkejä, vierailemassa nopeasti tulevalla työpaikalla ja nukkumassa yhden yön ennen kuin suuntasimme helteiseen Ranskaan poikaystäväni lukiokaverin häihin. Häät olivat upeat, eivätkä vähiten siksi, että pitkän ja ranskankielisen kirkko-osuuden jälkeen iltapäivädrinkit nautittiin kasvitieteellisessä puutarhassa. Puutarha oli kumpuilevalla normandialaisella maaseudulla lähes meren rannalla, jota helli kesäkuun helteisin päivä. Hääseurueelle varatulle nurmiaukiolle oli pystytetty vain pari pientä katosta pitämään juomat ja hors d’oeuvresit tuoreina, mutta luonto piti huolta myös juhlijoista ja suojasi auringonpistokselta.
Haaveilin itse joskus hääjuhlasta Helsingin talvipuutarhassa, mutta kyllä ulkotilakin kauniina päivänä olisi très chic.
Yllätys metroasemalla
Olen siitä outo lontoolainen, että käytän metroa todella vähän, ja sen sijaan matkustan paikasta toiseen yleensä kävellen tai bussilla. Pari päivää sitten olin kuitenkin sopinut lounaan metroetäisyyden päässä sijaitsevaan kaupunginosaan, jossa en yleensä liiku. Kotiin lähtiessäni metroasemalla odotti iloinen yllätys: upea kasvivalikoima. Voisiko kaikissa julkisissa tiloissa olla kasvipakko?
Seuraavaksi lähden tutustumaan lähipuiston vehreyteen mölkkymatsin parissa. Kauniita kasvikohtaamisia!