Kasveillani on uusi koti

Me muutettiin. Minä, poikaystäväni ja kasvit.

Muuttopäivää varten kiedoin kasvit töistä tuomiini sanomalehtiin, teippasin ja pussitin. Isoimmat laitoin vain muovipusseihin, koska tabloidkokoisista lehdistä ei olisi niiden ympärillä ollut paljon iloa.

Kesäisenä syyskuun lauantaina ajoimme kaksi kertaa yli Tower Bridgen, minä pitelin jalkojeni välissä olevia kasveja pystyssä, otin kuvia ja olin aika onnellinen.

Ja täällä me nyt sitten ollaan. Thamesin eteläpuolella asunnossa, jossa on kaksi etelään aukeavaa ikkunaa, jokaisessa huoneessa leveät ikkunalaudat ja ulko-oven edessä tilaa jollekin vihreälle. Olemme siivonneet ja järjestelleet hiljalleen, jotenkin edellisen asunnon puunaamisen jälkeen energia ei ole enää ihan riittänyt uuteen kotiin, joka edellisten asukkaiden tilaamasta ammattimaisesta siivouksesta huolimatta oli monesta paikasta pinttyneen likainen.

Asunnon etsimiseen kului hyvä siivu elokuusta, ja syyskuu meni pakatessa, siivotessa ja asioita järjestellessä. Sitäkin piti stressata, että onko siellä uudessa asunnossa sittenkään tarpeeksi valoisaa. Siellä ei taida olla ikkunalautoja, joten mihinköhän panen kaikki kasvini, pohdin äidilleni puhelimessa pari päivää ennen muuttoa. (Muuttopäivänä sitten selvisi, että huoli oli stressimielen turha tuotos.)

Vielä on kaikenlaista laitettavaa, mutta kasvit ovat taas ikkunalaudoilla, nauttivat valosta ja tilasta. Viime viikonloppuna vietin aamupäivän maailman (tai ainakin Lontoon) ensimmäisillä huonekasvifestareilla, joilta toin kotiini aimon annoksen inspiraatiota, tietoutta huonekasvien eettisyydestä sekä kasviaiheisen piirroksen, josta olen oudon ylpeä.

Yhtään uutta kasvia en ole tähän kotiin sen sijaan vielä tuonut, mutta eiköhän senkin aika tule.

Pysy siis kuulolla, koska täällä ollaan!