Pohjoisikkunalla kukkii
Olen jo jonkin aikaa seuraillut kirjorönsyliljan vaiheita kylppärimme pohjoisikkunalla. Kasvista nimittäin on sojottanut pitkä vahva varsi, jota olen yrittänyt käännellä niin, ettei se ole kovasti tiellä suihkussa käydessä.
Hiljattain huomasin, että varteen on ilmestynyt pieniä nuppuja, ja tällä viikolla yksi nupuista on vihdoin auennut! Kukka on herkkä, hento ja valkoinen – söpö, sanoisi varmaan kummityttöni, jonka mielestä kaikki pieni on suloista. Komppaan häntä, tuleehan totuus lasten suusta.
Hankin rönsyliljan noin vuosi sitten sateisena sunnuntaiaamuna Columbia Roadin kukkamarkkinoilta. (Yksi markkinoiden lähellä asumisen parhaita puolia oli se, että huonolla säällä kojuista pystyi tekemään parhaat löydöt, eikä sateenvarjon ja kasvikassin kanssa tarvinnut taistella kotiin montaa minuuttia.) Sinä sunnuntaina metsästin kasvia, joka pärjäisi kosteassa kylpyhuoneessa, jonka pohjoiseen aukeava pieni ikkuna oli maitolasia ja usein auki. Onko teillä perhoskasveja (butterfly plants), kysyin yhdeltä myyjältä, joka jotenkin ymmärsi kuin ymmärsikin, että oikeasti haaveissa olisi hämähäkkikasvi eli spider plant.
Maksoin siitä muutaman punnan ja panin kylpyhuoneen ikkunalaudalle.
Kasviin kasvoi varsi ja varteen uuden kasvin alku. Kasvoi toinenkin.
Kun syyskuussa muutimme nykyiseen kotiimme, pääsi rönsylilja taas värittämään kylppäriä, tutunoloisen maitolasisen pohjoisikkunan eteen. Pari viikkoa muuton jälkeen lähdimme viikoksi Italiaan, ja kun kotiin palattuamme tein kasvikierrosta (tämä on yksi ensimmäisistä asioista, jonka etenkin viikonloppua pidemmiltä reissulta palatessa teen), huomasin, että toinen varsista oli ruskea ja kuolleen oloinen. Sen päässä ollut verso kyllä vielä vihersi, mutta näytti siltä, ettei emokasvin ravintoputki enää toiminut. Leikkasin varren ja laitoin verson vesilasiin. Muutama päivä myöhemmin kääntelin taas kasvia ja naps – niin katkesi toinenkin varsi. Pistin verson siihen samaan vesilasiin ja surin hetken roikkuvien rönsyjen menetystä.
Mutta kuten elämässä monesti käy, jonkun menetys on uuden alku ja rönsyjen putoaminen teki tilaa kukinnolle. Aion nauttia kukista niin kauan kuin ne jaksavat kukkia ja yrittää luottaa siihen, että niidenkin jälkeen kasvaa uusi varsi. Uusi alku. Koska jos Afrikasta kotoisin oleva kasvi onnistuu kukkimaan pienellä pohjoisikkunalla Englannin pimeässä syksyssä, on aika moni muukin asia mahdollista.