Tapettitokkura

Miten kukaan ihminen maailmankaikkeudessa on koskaan pystynyt valitsemaan tapettia kotiinsa? Vastaukset postikortilla, kiitos. Vekkulaan olisi tarkoitus tapetoida yksi seinä, tai yksi kulma, portaiden alle jäävä lukunurkka. Helpommin sanottu kuin tehty.

Tiedän vain kaukaisesti, mitä haluan: pistaasinvihreään sohvaan sointuvaa vanhanaikaista kukkaa. Ei niinkään retroa kuin romanttista. Peribrittiläisen kukkaräjähdyksen! Tai siis ei – överiromanttista ruusumeininkiä. (Tämän takia jouduin jo sulkemaan eilen tapettikirjan hempukan pionipuskaluomuksen kohdalta. Nyyh. Mutta oikeasti – se oli vähän too much.) Williammorrismaista vuosisadan alun (siis ei tämän vuosisadan!) tyylikästä, mutta runsasta kukkaa ja koukeroa. Ihanan, rehevän viidakon, jossa lukea loputtomiin.

Eilen kiersin Sisustuksen Koodin ja Sisustusliike Teatterin, lempparini Turussa. Kummassakin sekoaminen oli lähellä, kun pläräsin paksua opusta toisen perään. Yhtäkkiä en edes tiennyt enää, mitä halusin. Ihanat, painavat kirjat lumosivat. Luulin jopa hetken, että haluan seinän täyteen Mulberryn lentäviä sorsia.

En oikeasti halua! Linnut ovat pelottavia, ja siivekkäiden haikea lento jotenkin surullinen.

Kasvilajikkeet ovat ainakin tulleet tutuksi tämän jahdin aikana. Tahdonko viettää loppuelämäni (mistä sitä tietää, Vekkula voi olla loppuelämä!) tulppaanikedolla, liljameressä vai voikukkaniityllä? Senkutiätäs!