Hui hai huivi

En ole kummoinenkaan asustehaukka, kun kiertelen kirppiksiä. Korukasat muuttuvat silmissä puuroksi. En osaa katsella kenkiä. En vaan osaa. En jaksaa sovitella kokoja, en osaa bongata laatua. En edes yritä enää.

Sen sijaan juutun huivilaarille tuntikausiksi. Huivit, huiiiivit, hullaannuttavat huivit! Samalla soimaan itseäni: ”Mene pois. Mene pois. Et tarvitse tällaisia huiveja. Kukaan ei tee ohukaisilla keinokuituhuiveilla mitään. Kukaan ei voi käyttää noin kreisejä kuoseja minkään kanssa. Mene pois. NYT!”

Mutta kesällä sen muistaa: niillä viidenkymmenen sentin huiviostoksilla oli kuin olikin jokin tarkoitus. Huivi päähän! Joka päivä erilainen! Siitä ei saa rumaa, vaikka solmisi miten päin. Kuvan viritelmät tehtiin ilman peiliä valehtelematta kymmenessä sekunnissa – mallailemalla saisi siis paljon hienommatkin lookit (kuvitelkaa esimerkiksi tuon alemman Tupac Shakur -hässäkän tilalle kaunis, ladylike-rusetti).

Huivit on huippiksiiiiiiiii!