Nina’s aukesi tänään – ei eilen

Elämä Turussa on toisinaan jatkuvaa ylellisyysvajetta. Stockmannilla vaeltelu tyydyttää tarpeita vain tiettyyn pisteeseen saakka. Kaikki luksus on tervetullutta ja saa minut uskomaan yhteiseen tulevaisuuteen Varsinais-Suomen kanssa.

Siispä tervetuloa Linnankadulle, Nina’s!

Niina Kurkisen puodin ovi oli auki eilen, joten lampsin rohkeasti sisään. Tila näytti kieltämättä hieman keskeneräiseltä, ja rva Kurkinen itse kykki lattiatasossa puunaamassa rätillä peilejä säihkyviksi. Putiikin emännän pikkupuudeli Pucci ryntäsi pussailemaan Sulon naaman märäksi, ja minä kävin käsiksi Marc Jabobsin niittiballerinoihin.

”Onko kenkänälkä?” Niina kysyi empaattisesti.

Nyökyttelin. Hiplailin. Hiplailin lisää.

”Mehän avataan oikeastaan vasta huomenna”, Niina huomautti kotvan kuluttua kohteliaasti.

”AI KAUHEETA!” minä kiekaisin. ”Anteeks!”

Sain kuitenkin luvan katsella rauhassa. Siinä vaiheessa, kun Sulon kuolavana alkoi tuhota liikkeen kaunista interiööriä, pakenimme paikalta. Tänään en ehtinyt katsomaan, miltä virallisesti aukaistu putiikki näyttää.

Nina’s testaili maaperää vuosi takaperin ja pisti pystyyn pop-upin Sisustuksen koodiin. Tuolloin ostin Kurkisen Dries van Noteniin verhotusta charmista vaikuttuneena pop-upista MiuMiun ballerinat, joita olen käyttänyt ahkerasti. Kieltämättä kestävämmät kuin kympin ballerinat, jotka ovat useimmiten yhden kesän ihmeitä.