Oisko syksy sittenkin okei?

Kerroin taannoin inhoavani syksyä antaumuksella. Mutta saanko myös tykätä siitä ihan pikkiriikkisen?

Syitä, vassokuu.

Vaihdoin työväenopistossa espanjan kollaasi- ja sekatekniikkakurssiin, jolla olemme istuneet Oonan kanssa jo kaksi (vai kolme?) vuotta. Tänä syksynä ryhmässä ei ole kikattavia teinejä, kylähulluja tai uskismummoja, vaan reipas kourallinen about ikäisiämme, motivoituneita nuoria naisia. Se näkyy opettajankin motivaatiotasossa: hää on selvästi skarpannut ja se heijastuu ainakin minuunkin. Olen tohkeissani. Sain eilisillä tunneilla aikaiseksi vain (?) hääkortin eräille vastanaineille, mutta silti kurssilla käyminen tuntuu kovin arvokkaalta. Se on kaksi tuntia aikaa askartelulle, johon on jotenkin mahdotonta tarttua kotona.

Maalailun, leikkailun ja liimailun lomassa hehkutimme Oonan kanssa syksyn ankeuden tiettyä hienoutta: arki rysähtää niskaan täydellä voimalla, ja se on kivaa.

Katse kääntyy kotiin: pää pulppuaa sisustusideoita ja inspiraatiota. Kylmällä fiilistelee lämmittäviä juttuja, kuten kakluunitulta, vilttejä ja petivaatteita. Miten paljon voinkaan rakastaa pussilakanoita! Tänään heivaan Nanson vihreät keijut pesuun ja vaihdan Roseannen tilalle. (Se on tilattu aikanaan Quincysta, josta en koskaan olisi kuullutkaan ilman vuolasta blogihehkutusta. Vähän hävettää hypätä johonkin lakanakelkkaan täällä viisiin.)

Roseanne-pussis on ihana, mutta jatkossa en tule tilaamaan Quincysta vuodevaatteita. Syy: tyynyliinan järjetön (miltei metri kertaa metri) koko, joka ei siis sovellu nukkumistyynyihin millään tapaa. Kivan koristetyynynhän siitä siis saa, mutta kun en tarvitse sellaista. Minulle on tärkeää, että pussilakana ja tyynyliina mätsäävät. En saa mistään siis oikeanlaisia tyynyliinoja sopimaan Roseanneeni – yksiväriset eivät ole vaihtoehto, nimimerkillä Neurootikko kasikyt.

Lipsahdin syyskehuradalta. Jumppakausikin on startannut mainiosti, ja muistan taas, miten hitosti virtaa saa treenaamisesta (hyvin vaikea pokerinaamalla vieläkään käyttää tuota coolia termiä). Jumpan jälkeen olo on raikas, jäntevä, iloinen ja voimakas. Sen parempaa fiilistä ei ole. (Ok, nousuhumala tulee lähelle..)