Kymmenen metriä suolta

Avopuolisoni lähetti tällä viikolla tekstiviestin töistä: ”Haittaako jos tuun 30 min myöhemmin kotiin? Käyn siellä lihapaikassa hakeen 10m suolta.”

Ketäpä nyt haittaisi, jos avopuoliso tulee kotiin puoli tuntia myöhemmin, koska on hakemassa kymmentä metriä suolta! Hän myös hienotunteisesti piilotti ne ”tonne jääkaapin ylimmän hyllyn perälle, ettei ne osu sun silmiin”. Jos tänä viikonloppuna toteutuu rakkaan Riikkani haave omasta vaatekaupasta, toteutuu myös rakkaan Aleksini haave omasta makkarasta.

Tätä kirjoittaessani keittiöstä kuuluu vieno nitinä. Vanha lihamylly se siellä jauhaa kauppahallin antimia pieneksi muusiksi. Tai en minä tiedä, millaiseksi – enkä aio käydä katsomassa. Varsinkin suoleen pursotus on ajatuksena erikoinen ja lievästi etova.

Mutta lihansyöjiähän tässä ollaan, ja lihansyönnistään tulee ottaa vastuu – katsoa tosiasioita (ja tuotantoeläimiä) silmiin. Ja saadaanpa lisäaineetonta, jauhotonta, korkealaatuista maggaraa.

Notta sinänsä ihailen tätä projektia kyllä. Ja lupaan paistaa palasen paistettua kotimakkaraamme, jos tuo hanke tuolla joskus valmistuu.

Niti-niti-niti-niti.