Viimeinen intiaanidisko
Olkaa hiljaa, kulmakarvoihin sattuu! Miten krapulan saa nykyään napattua niin helposti? Syynä on varmaan se, että seuraavana päivänä ei saa nukkua pahoinvointiaan tuntikaupalla pois, vaan pitää herätä ihmisten (tai siis lasten) aikoihin. Omin lupaa kysymättä taloutemme viimeisen päänsärkypillerin ja nyt yritän pitää silmiä auki – onnistuen vain vaivoin. (Ai niin – tuossa on myös sitä uutta tukkaa: edessä vaaleaa ja takana tummempaa. Kampaus ei muutu. Koskaan.)
Oli eilinen silti sen arvoinen. Anoppi vahtasi Sulon suloista unta, ja minä pääsin katsomaan miestäni paukuttamassa rumpuja viimeistä kertaa Tv-Resistorissa. Bändi pistää pillit pussiin 15 vuoden jälkeen, kun solistirouva Blushing suunnittelee muuttoa rapakon taa. Sekä lavalla että yleisössä nyyhkittiin. Minun suunnitelmani vain yhdestä punaviinilasillisesta meni pahasti mönkään. Vielä kotonakin istuttiin Aleksin kanssa keittiössä hehkuttamassa & juomassa ravintolasta anastettua olutta. (Siis yksi pullo vaan joka jäi lähtiessä kesken, lupaan, herra ravintoloitsija.)
Ellei Tv-Resistoria olisi, minua ei olisi koskaan lähetetty juttukeikalle Turkuun, enkä koskaan olisi ihastunut krapulaisen rumpalin käsittämättömään huumorintajuun, eikä me oltaisi alettu lähetellä Neil Young -aiheisia MySpace-viestejä keskenämme, enkä olisi ajautunut Varsinais-Suomeen tai raskaaksi. Ties millaista elämä olisikaan! Nyt se on tällaista: Tv-Respan viemää – ja tuomaa.
Yhtyeen viimeinen keikka on tänään Tampereen ihanalla Telakalla. Menkää nyt hyvät tampereihmiset sinne, jos vain ehditte.
Nyt perheessämme alkaa ihan uusi aikakausi. Vaikka nurisen säännöllisesti treeneissä ramppaamisesta ja varsinkin keikkaviikonlopuista (Vuoden Avovaimo -palkinto ei ole koskaan ollut lähelläkään hyppysiäni), vannotin Aleksia viime yönä hankkimaan uuden bändin viikon sisällä. En kestä soittajamiestä, joka ei soita. Sanoin Aleksille, että eihän sekään kestäisi minua, jollen kirjoittaisi – eihän?
Ja minun kohtaloni on olla soittajamiehen vaimoke. Tajusin tämän jo teini-iässä – kesti vain hetken aikaa löytää se oikea musikantti.
Spotify-suositus: Serkut rakastaa paremmin & Intiaanidisko & Voi ei, ei voi olla totta