Ai shaakeli mikä shahi paneer! Katso kuvat!

No sori – kuvia ei kyllä oo. Se kaikki vedettiin kitaan samoin tein. Mutta julistettakoon 20.10. tästä eteenpäin kansalliseksi liputuspäiväksi: nti Freeman oppi vihdoin valmistamaan kelvollista shahi paneeria! Eihän tässä ole kuin kymmenen vuotta väännetty.

Joskus kyllä keksin, että yksi pääongelmista on koostumus: intialaisten ravintoloiden soosithan on vedetty ihan soseeksi, mitä en koskaan kotona tee. Nyt tein – ja siitähän se arvoitus lähti ratkeamaan. Lisäksi en heittänyt cashew’ita kastikkeeseen sellaisenaan, vaan tässä reseptissä ne ajettiin sileäksi: kaksi desiä (luomukevyt)maitoa & desi pähkinöitä. Sileäksi surisutettiin myös sipuli-valkosipuli-inkivääri-chili-tomaattikastike. Sitten sekoitettiin keskenään ja lopuksi heitettiin paistetut juustopalat sekaan. Vimpaksi desi partaäijäjogurttia perään. Avot!

Paneerin virkaa toimitti perisuomalainen kotijuusto. Jotkuthan käyttävät leipäjuustoakin. Testasin senkin joskus, ja koska juusto saa minut aina hyvälle tuulelle, hyväksyin senkin version. Seuraava askel on tietysti paneerin valmistaminen itse, eikä senkään pitäisi olla ollenkaan vaikeaa.

Kahden eri sauvasekoitusoperaation resepti kuulostaa arki-iltaan turhan mutkikkaalta (sehän on tosi vaikeaa nimittäin tunkea se pistoke seinään ja sitten pitää sitä surisutinta paikallaankin vielä kulhossa), mutta tämä valmistui nopeasti ja kivuttomasti. Ja oli siis ihanaa.

Jaa, se resepti? Mitä minä sitä tähän kopioimaan, täältä se löytyy: Miltei täydellinen shahi paneer. Resepti löytyi tyytyväisten tuttavien kautta. He edellä, me perässä. Kiitos Kallion suuntaan!

En jaksa hakea geneeristä shahi paneer -kuvaa tähän loppuun. Kuvitelkaa se.