Nerokkain majoitusniksini
Haluatko kuulla parhaan matkailuvinkkini? Se on tässä ja liittyy majoittumiseen ainakin eurooppalaissa kohteissa. Sopii kaikille, jolla ei ole käytettävissään loputonta budjettia:
älä ota halvinta hotellihuonetta, ota kallein hostellihuone.
Halvin hotellihuone on kämäinen. Se on surkeinta, mitä hotellilla on tarjota. Se on tunkkainen, pieni, persoonaton ja korkeintaan mukiinmenevä. Se ei ilahduta eikä yllätä – paitsi negatiivisesti. Kallein hostellihuone taas oon parasta, mitä hostellilla on tarjota. Se voi olla aivan mielettömän hyvä kokemus.
Kalleimmat hostellihuoneet ovat useimmiten yksityisiä huoneita (vs. dormit), joissa on omat kylppärit (vs. suihkut käytävällä). Hostellit ovat usein nuorekkaita, värikkäitä, tyylikkäitä ja henkilökunta on ymmärtäväistä ja mukavaa. Kalleimmat huoneet sijaitsevat usein korkeimmissa kerroksissa ja niissä on rauhallisempaa. (Äänieristys voi toki olla shittiä, joten korvatulpat mukaan jos hissin ääni tai pikkumölinä häiritsee.) Kun petipaikka maksaa 20 euroa (karkea keskiarvo), hostellin kallein huone voi maksaa 80 euroa, mutta se on silti halvan hotellihuoneen hintainen, ja mitä todennäköisimmin korkeatasoisempi.
Käytännön esimerkki: otin Nürnbergin kylmästä, hiukan nuhjuisesta, mutta ihanan värikkäästä ja leppoisasta Lettem Sleep -hostellista ”yksityishuoneen” työmatkallani aiemmin tällä viikolla. Sain suuren kattohuoneiston, jossa oli seitsemän petipaikkaa. Okei, ne kuusi muuta vuodetta olivat ”aika” turhia, mutta minulla oli iso olkkari, sinisellä seinällä varustettu keittiö, erikseen kylppäri ja vessa, romanttinen pikkumakkari, ikkunat moneen suuntaan.
Eka kokemukseni samasta hostellista ei siis ollut yhtä auvoisa, vaikka viihdyin kyllä silloinkin – en kai muuten olisi palannutkaan. Ekalla visiitilläni palelin raskaana liian vähissä vaatteissa vessattomassa huoneessani ja kävin niljakkaassa käytäväsuihkussa – never again. Nyt oli mukana kahdet villasukat ja öisin kaivauduin kahden täkin alle. Ei ollut kylmä.
Minä en nimittäin kuulu siihen ”hotlahuone voi olla postimerkin kokoinen, siellähän vain nukutaan” -koulukuntaan. Minä rakastan hotellissa hengaamista, lööbailuiltoja ja hitaita aamuja ja siestoja. Rakastan tilaa – niin kuin kotonakin. Olen neliönarkki. En todellakaan tarvinnut tämän matkani olohuonetta mihinkään tähdelliseen, mutta se antoi hengitystilaa. Sängystä näin Lorenzkirchenin tuplatornit, nojatulista Opernhausin krumeluurikupolin. Ihan mahtava huonesuositus isolle tai pienelle matkaporukallekin!
Nürnbergin Lett’em Sleep sijaitsee ikivanhan kaupunginmuurin kupeessa, osoitteessa Frauentormauer 42. Ihan kävelymatka päärautatieasemalta, tai lähes suroaan metropysäkillä Opernhaus.
Yhtä hyvä kokemus samalla metodilla (=valitse kallein hostellihuone) on muuten Berliinin Circus-hostellista Rosenthaler Platzilta. Kahden hengen huoneisto oli silkkaa luksusta parvekkeensa ja pikkukeittiönsä kera. Keittiöitäkään ei kannata väheksyä huoneessa: kyllä sitä silti voi käydä ulkona illastamassa ja syödä muiden tekemää ruokaa, mutta jääkaappi johon sulloa pari paikallisen marketin kiinnostavinta jogurttia ja juustoa on mahtava homma! (Minä haluan useimmiten kokkaillakin. Kuka nyt voisi katsoa berliiniläisten luomumarkettien antimia alhaisella leposykkeellä eikä päästä valmistamaan niistä mitään?) Hostellien pikkukeittiöissä on kaikki mahdolliset astiat, pannut ja edelliseltä jääneet teepussit, joita voit kaivata.
Ah. Pääsispä matkalle taas. No, puolitoista kuukautta Amsterdamiin.