Pöytä pieni pyörii..

Olen niin umpihullu, etten edes kehtaa kertoa. Kerron silti. Joo, Laura loves löytönurkka ja unelmien lumenvalkea Norden-pöytä muutti meille. Kun ostaa valtavan ruokanpöydän impulsiivisesti, mittoja miettimättä, voi kokea pieniä takaiskuja. Esimerkiksi sellaisia, että pöytä peittää 90% keittiön pinta-alasta. Kyllä siellä vieläkin mahtuu liikkumaan, mutta reisi kopsahtaa koko ajan terävään kulmaan ja kyökki näyttää ahtaalta ja typerältä. Ei tarvitse kertoa: olisit miettinyt hetken etukäteen.

Eilen puitiin tyttöystävien kanssa kunkin kodin murheenkryynejä (eräällä metsäläläisellä epäedustava musiikkikeskus, eräällä töölöläisellä ruman vaatekaapin sabotoima huone, minun kodissani: liian iso keittiönpöytä). Samana päivänä luin uudesta Kodin Kuvalehdestä suurten ruokapöytien trendikkyydestä ja siitä, että ne harvoin mahtuvat suomalaisiin keittiöihin. Rohvessoori kehotti kantamaan jättipöydät olohuoneeseen ja tekemään niistä bistroja. Öö, okei.

Ystäväni ideoivat hetkessä parikin sijaintia, joissa Norden voisi olkkarissamme toimia. Inspiroituneena palasin kotiin ja äsken kliksautin Finnish Design Shopista meille Aallon 90A -pöydän, joka muuttaa lähiviikkoina keittiöömme. Se olkoon kolmihenkisen (syksyllä neli-) perheemme arkipöytä. Norden ylennetään salonkipöydäksi, illallispöydäksi, vieraspöydäksi, aamiaishesaripöydäksi olohuoneeseen. Pelkään toki, että se dominoi sielläkin, mutta kyseessä on kuitenkin monta kertaa isompi huone.

Pyöreää pöytää en vielä viikko sitten osannut kuvitella kotiini. Mutta sitten näin sunnuntaina Facebookissa yhden ainoan valokuvan tutun äitienpäiväkattauksesta tuolla pyöreällä pöydällä. Järki lähti. Miksen ole koskaan tajunnut, että pyöreä pöytä on sominta ja kotoisinta koskaan? Eilinen inspaava sisustuspalaverikin pidettiin kahvilassa moisen ympärillä. Se oli kohtalo.

Tule jo kotiin, pikkuinen pyörylä.