Hangon keksit & puuttuvat perunat
Marraskuussa parhaiden ystävieni muodostama Tyttökerho mellasti Köpiksessä, nyt teimme kevätretken Hankoon. Omituista kyllä, kukaan meistä ei ollut käynyt aiemmin kaupungissa.
Helatorstain aatto oli kaduilla hiirenhiljainen, mutta emmepä me mitään menoa & meininkiä olleetkaan hakemassa. Valtaosa vuorokaudesta vietettiin Villa Maijan vitivalkeissa vuodevaatteissa ja kukin huusi tyynynsä uumenista, mitä mieltä on parisuhteestaan/uravalinnastaan/lapsensa temperamentista/Fazerin marjasuklaalevystä. Se oli uupuneiden kotirouvain ja uraohjusten toivekin. Torkkuakin ehdittiin!
Jaksoimme sentään poistua huvilasta kipsuttaaksemme illalliselle satamamakasiinissa lymyilevään Origoon, joka paljastui tunnelmalliseksi kellariravintolaksi täynnä kynttilöitä. Söimme alkuun kevätherneistä paseerattua keittoa Fiskarsin landekinkun kera ja pääruuaksi paahdettua siikaa parsan & hollandaisen kanssa. Pääruoan valitsin sen perusteella, että mukana olisi myös voissa paistettuja uusia perunoita. (Olen valmis kuolemaan uusien perunoiden – ja toki myös voin – puolesta.) Vasta, kun lautaset oli jo kärrätty pois, kehtasin kysyä illallisseuralaisilta, eikö annokseen pitänyt kuulua perunoita. ”Ei, ei pitänyt”, kaikki vastasivat yksimielisesti. Ikään kuin minä voisin hallusinoida voissa paistettuja uusia perunoita! (No ok, näin voisi kyllä hyvinkin olla. Parhaillaankin kattilallinen moisia leijuu edessäni.) Oli pakko tarkistaa listalta. Kyllä. Kokki oli autuaasti unohtanut perunoiden olemassaolon, vaikka annosta tilattiin pöytäämme kokonaiset neljä kappaletta.
Hyvitykseksi tarjoilija vähensi ”armollisesti” sitruunatortuistamme ja Bailey’s-tuorejuustokakuistamme 20 prosenttia. Eeh. Se tarkoitti euroina ehkä 1,5 € alennusta per naama. Jos sama 20 prosenttia oltaisiin vähennetty 26 euron pääruoista (joista ne perunat puuttuivat!), alennus olisi ollut edes 5 €. Kuulostaa ehkä vähän pilkunnussimiselta mutta silti! Illallinen oli silti oikein onnistunut (niin onnistunut kuin illallinen ilman viiniä nyt voi olla, nimim. Katkera odottaja -80) ja pulina jatkui hotellivuoteissa.
Seuraavana päivänä kierrettiin urheasti rantakallioilla luontopolkua anteeksi: Rakkauden polkua tihkusateesta piittaamatta ja viikon vanhat kesäkangastossuni hajosivat saman tien jalkaan. Teen tästä jonkun oman valituspostauksen, voi shaatana, oikeasti! Toisesta siis irtosi vain pohja, humps. Haastan Brandosin miljoonalla oikeuteen, älkää kukaan tilatko niitä söpöjä raidallisia purkkarimallisia tossuja sieltä. 40 euron kengät eivät luonnollisesti ole mitään 10 vuoden kestävää kamaa, mutta olisi niiltä nyt hieman henkkamaukkaa pidempää elinkaarta povannut (eli edes tätä yhtä kesää). Fittyyyy! (No, tässä se erillinen valituspostaus jo tulikin.)
Retki sinetöitiin eriparikuppikahveilla Alan’s Cafessa tikkunekkujen keskellä.
Elämälle kiitos – tai oikeammin matkaseuralle. Te olette hyvinvointini avain. Eiku sydän. No joku. Hyvinvointini tikkunekku.