Sylissä

Ystävät ovat versoneet tänä(kin) kesänä(kin) vauvoja. Kuvissa yksi elokuinen ja yksi kesäkuinen. Pienen palleron näkeminen koskettaa tuplasti enemmän, kun oma odottelee saapumishetkeään vatsassa. Ehkä se puhe herkistävistä raskaushormoneista ei siis olekaan täyttä bullshittiä.

Kaksi kuukautta omaan laskettuun aikaan. En vieläkään hahmota ollenkaan, että minunkin käsivarsilleni tuupataan sitten joku huikea rääpäle. Hui ja huh.